Tein itselleni listan kaikista perusasioista mitä haluan pienen neidin osaavan. Listan kärkipäässä komeilevat sanat "ei" ja "kontakti". Ei-käskyä tulee tietysti harjoiteltua arkielämässä jotakuinkin joka päivä, vaikka pikkuneiti kohtalaisen kiltti pentu onkin. Kontaktiharjoituksia ujutan myös yhteiseen arkielämäämme, palkitsen katsekontaktista ja huomiosta, mutta toisaalta välillä treenaamme katsekontaktia ihan erikseenkin - keskellä olohuoneen ryijymattoa!
Vaikka olenkin aika hyvin perillä tapakasvatuksen periaatteista, täytyy myöntää, että varsinaisen koulutuksen suhteen olen täysin noviisi. Olen toki yrittänyt lukea aiheesta kirjoja ja artikkeleita, kysellyt tarkempia ohjeita ystäviltäni ja niin edelleen, mutta silti huomaan vähän väliä sortuvani virheisiin, ja mikä pahinta, yleensä tajuan mokanneeni vasta sitten kun huomaan koiran toimivan virheellisesti. Tästä ehkä parhaana ja samalla pahimpana esimerkkinä on Saga, jonka huomaan ehdollistuneen väärille asioille, kuten makupalalle katsekontaktin sijaan.
Virheiden korjaaminen tässä vaiheessa on hankalaa, joskaan ei mahdotonta. Sagan kanssa tilanne on siis hieman mutkikkaampi kuin Cillan kohdalla, joka on vielä kuin puhdas paperi, täysin muokattavissa omanlaisekseni koiraksi.
Nuorelta pennulta en vielä viitsi kovin paljoa vaatia. Olemme käyneet läpi suurin piirtein kaikki aikaisemmin mainitsemaltani listalta löytyvät liikkeet, mutta nyt käymme asiat läpi perusteellisemmin, emmekä etene seuraavaan kohtaan ennen kuin edellinen on kunnolla opeteltu.
Mitä tuo pikkutyttö nyt sitten jo osaakaan? No, ei vielä mitään kovin kummoista. Katsekontaktin se hakee jo varsin mainiosti. Toki namia pitää välillä vilkaista, mutta kun Cilla muistaa, että namia ei heru sitä tuijottamalla, se kääntyy tapittamaan minua silmiin (Tässä asiassa Cilla on valovuosia edellä emoaan Sagaa, joka pystyy tuijottamaan nyrkkiin piilotettua namia minuuttitolkulla kuin hypnotisoitu minun epätoivoisesta lirkuttelustani huolimatta). Istumaan Cilla käy melko kevyestä käsimerkistä, mutta oikean asennon löytäminen on vielä hakusessa. Olen tässä vaiheessa opettanut - tai ainakin yrittänyt opettaa - sen istumaan suoraan eteeni, mutta pylly tahtoo vielä vaeltaa vinoon. Paikka-käsky ja luoksetulo ovat seuraavana listalla. Kumpaakin on menestyksekkäästi jo harjoiteltukin, vaikka paikallaolo tuntuukin olevan pikkuneidille välillä kovin hankalaa, kun koko ajan on johonkin kiire!
