Olen rankasti laiminlyönyt tätä blogia viimeisen kuluneen vuoden ajan. Olen tästä pahoillani (mikäli se ketään liikuttaa). Minulla on tähän vuoden hiljaiseloon hyvä selityskin, mutta koska on hyvin todennäköistä, ettei se kiinnosta ketään, en jaksa vaivautua naputtelemaan kovin yksityiskohtaista selontekoa tekemisistäni.
Siispä tiivistän kuluneen vuoden yhteen lauseeseen: Luin vuoden ajan lääketieteellisen pääsykokeisiin ja pääsin opiskelemaan unelma-ammattiani.
(Tähän väliin voisin kirjoittaa pienen romaanin valvotuista öistä, henkisen väsymyksen voittamisesta, itsensä ylittämisestä, painonnoususta, piinaavasta jännityksestä, epäuskosta, masennuksesta ja lopulta myös rajattomasta riemusta - mutta olkoot. Kukin voi annettujen avainsanojen avulla hahmottaa suunnilleen, millaisesta tapahtumaketjusta on kyse.)
Hyväksymisilmoituksen saapumisen jälkeen elämässäni on alkanut tapahtua yhtä sun toista. Yksi merkittävimmistä tapahtumista lienee oman asunnon ostaminen, joskaan se ei millään mittatikulla mitattuna ole merkittävin kaikista. Tämän blogin konseptiin, vaikka se sekava onkin, ei kuitenkaan sovi yksityisasioiden setviminen, joten keskityn täällä bloggerin interaktiivisessa maailmassa lähinnä elämäni komeiden kulissien maalailuun - tai siis niiden tapetointiin. Ostamani asunto on nimittäin tällä hetkellä taitavien käsieni käsittelyssä - toisinsanoen olen repinyt sieltä seinät ja lattiat auki ja kantanut keittiön kokonaisuudessaan pihalle.
Lupaan siis pyhästi, että tiedossa on pitkästä aikaa remontointia, sisustusta ja huonekaluja koskevia blogientryja. Lisäksi luvassa paloja Oulun kaupungista, lääketieteen opinnoista ja uudenlaisesta elämästä.
Kuulemiin! Vai näkemiin? Tapaamisiin? En näköjään vieläkään tiedä, mikä on tällaisen interaktiivisen tekstin loppuun sopiva tervehdyssana. Morjens!
