Makuuhuone

Sillä aikaa kun pyörremyrsky myllää eteisessä, esittelen pikaisesti makuuhuoneen.

Makuuhuone ennen (tai itseasiassa tähän kuvaan on jo näköjään ehditty repiä vanhat tapetit pois) ja isäpuoli - the remonttimies - ahkerana:

Makuuhuone nyt. Kuviin on näköjään eksynyt myös talouttani terrorisoiva tuhoeläin.

Tahtoisin sanoa, että huoneesta tuli juuri sellainen kuin halusin, mutta itseasiassa siitä ei tullut lainkaan sellainen kuin halusin ja alkuperäinen visiokin katosi matkan varrella. Jotenkin se visio katosi kaikkien huoneiden kohdalla jossain vaheessa. Olohuoneen tapettivalintakin meni aivan persiilleen (siitä myöhemmin lisää). Yleensäkin maalattu seinä näyttää silmääni paljon paremmalta kuin tapetit... Onneksi keittiössä ja eteisessä sitä lumivalkoiseksi maalattua seinää riittää.

Verhoja kai tuo huone vielä kaipailee. Allekirjoittaneella on siis mustaa silkkiä tai taftia hakusessa yhteen nurkkaan ripustettavaksi.

Eteisen naulakkopulma

Suurin osa remontista on tehty, mutta itse projekti Koti on vasta aluillaan. Vaikka periaatteessa kaikki on paikallaan, koko asunto näyttää vielä jotenkin tyhjältä. Täältä puuttuu yksityiskohdat ja kodikas sekasorto, tavoittelemani tyyli - ja huumori.

Ajattelin aloittaa eteisestä. Ikean halpisnaulakko toimittaa tällä hetkellä naulakon virkaa, mutta se on jotenkin niin... Niin ikeaa. Sitäpaitsi se on epäkäytännöllisen pieni.

Mutta mitä tilalle?

Normann Copenhagenin Sticks -naulakot ovat käsittämättömällä tavalla tyylikkäät. Voisin kuvitella noita neljä-viisi riviin pitkälle valkoiselle seinälle. Luultavasti tosin löisin niihin pääni.

Dotsit ovat nyt kai IN. Ne kieltämättä ovat ihania, leikkisiäkin tavallaan. Dotsien etu on, että niitä voi halutessaan hankkia lisää, vaihtaa eri värisiin, sommitella uudelleen... Mutta ovatko Dotsit käytännöllisiä?

Dropitit ovat hauskoja (ja samalla surullisia, vähän kuin kyyneleitä). Rakastan vesisadetta - nyt saisin pisaroita sisällekin. Myös Dropit-koukkuja voi sommitella kuten haluaa, aivan kuten Dotsejakin.

Voi, mikä ihana valinnanvaikeus!

Mustavalkoista taikaa

Kauniit astiat ovat arjen luksusta. Kahvi maistuu hieman paremmalta kun sitä juo Pentikin Vanilja -sarjan mukista ja kaurapuuro näyttää nätimmältä Iittalan sievästä lasikulhosta tarjoiltuna.

Olen kerännyt lähes täyden kahdeksan hengen Pentik Vanilja -sarjan astiaston kaappiini vuosien varrella. Aikaisemmin se oli juhla-astiastoni, mutta nykyään astiat ovat jokapäiväisessä käytössä, enkä enää katsele niitä samalla tavalla ihaillen kuin ennen. Markkinoille on tullut uusia, paljon kauniimpiakin astiasarjoja, joista Pentikin Saga -sarja ja Iittalan mustavalkoinen Taika -sarja ovat kiinnittäneet huomioni. Erityisesti jälkimmäisenä mainittua sarjaa olen himoinnut pitkään - ja nyt olen vihdoin päättänyt täyttää astiakaappiani mustalla ja valkoisella lähestyvän joulun (ja K-marketin keräilykampanjan) kunniaksi. Mikäpä sen hauksempaa kun tuijotella tuota pöllöä silmästä silmään aamupalan ääressä.

Poistokori - vai kori poistossa...?

Tiesittekö, että ennen puoltapäivää on Seinäjoen citymarket täynnä epäkohteliaita, etuilevia, nokkaansa nyrpisteleviä ja myyjiä sättiviä mummoja? Ehdin harvoin kauppaan ennen puoltapäivää, mutta silloin kun ehdin, törmään aina samaan ilmiöön. Ihan ymmärrettävää tietysti, että kauppa tulvii vanhemman polven väkeä työaikaan - vain eläkeläisillä (ja kaltaisillani semi-opiskelijoilla/työttömillä) on aikaa käydä aamupäivällä ostoksilla. Vaan miksi vanhemman polven edustajat tuuppaavat olemaan niin epäkohteliaita? Ja nuoria kun aina syytetään epäkohteliaisuudesta - voi voi, omat kokemukseni eri sukupolvien käytöstavoista ovat aivan päinvastaiset!

Käsi ylös, te itseänne nuorena pitävät! Kuinka usein kehtaatte etuilla jonossa tai syyttää myyjää kadonneesta tikkarista joka onkin kauppakassinne pohjalla? En ole koskaan todistanut nuoren polven käyttäytyvän tällä tavalla - he yleensä tuntuvat selvittävän asiansa kohteliaampaan sävyyn (ja kyllä, olen työskennellyt myyjänä) - mutta etenkin naispuolisten ikäihmisten keskuudessa töykeys tuntuu olevan kovinkin yleistä. Onneksi joukossa on aina muutama viehättävä poikkeus, jotka jättävät turhanpäiväisen tuhahtelun ja kassaneitien parjaamisen muiden tehtäväksi. Siinäpä esimerkkiä kerrassaan.

Ennen kuin ajaudun varsinaisesta aiheestani yhtään tämän kauemmas, tässäpä teille päivän kuva:



Talomme tulvii koirien peittoja ja pyyhkeitä. Kaapit ovat täynnä, ja neljän koiran (kas, oletpa nokkela kun havaitsit asian - kyllä, koiralaumassamme on tätänykyä neljä hännänheiluttajaa) peittovarasto ei olekaan ihan vähäinen. Täytyyhän noita riepuja olla yksi satsi puhtaana odottamassa kun käytössä olevat joutavat pesuun - eihän meidän neidit suostuisi paljaalla lattialla nukkumaan! Olen jo jonkun aikaa kiukutellut itsekseni kaappitilan riittämättömyydestä, kunnes tänään satuin citymarketissa kulkemaan koriläjän ohi. Ihan itseni näköisiä säilytyskoreja - ja vielä postohintaan!

En jäänyt miettimään sen pitempään. Hinta oli niin naurettavan pieni että eipä tuossa korkealta tipahtaisi vaikka koirat söisivät koko korin jouluun mennessä. Nyt on peitot järjestyksessä, ja vieläpä sievästi esillä!

Näpertelyä ja sisustusehostusta

Aivan lyhyesti...


Kesän aikana kylpyhuoneen seinät saivat uuden värin:




Ja alkusyksyn viilenevinä iltoina näpertelin koirille silkkisiä näyttelyhihnoja:




Vähän aikaa sitten iski ompeluhimo:



Siinä siis lyhyesti.

Uusi nojatuoli ja muuta mukavaa...

Jälleen sisustusaiheinen kirjoitus - heti edellisen perään (tosin tämä jäänee yhden kappaleen mittaiseksi; kuvat puhukoot puolestaan). Kävin perjantaina Ideaparkissa tuhlailemassa, ja jokin outo shoppailuvaihde jäi ilmeisesti päälle, sillä kun tänään lähdin etsimään meille tv-tasoa, tarttui mukaan tasan kaikkea muuta kuin tv-taso.







Ja jotain keittiöönkin...

Sisustushankintoja ja -lahjoja

Kylpyhuone on meidän talon harminkryyni. Huonosti toimivat tai pikemminkin täysin toimimattomat lattian kaadot, osittainen keskeneräisyys, pieni koko ja saunan ahtaus tekevät siitä oikein ongelmapesän. Niin, ja tietysti tämän kruunaa se, että juuri kylpyhuoneen rakenteet joutuvat kovimmalle rasitukselle missä tahansa taloudessa...

No, tämän kanssa on nyt vain elettävä, kunnes rahatilanne muuttuu niin, että varat huoneen korjaamiseen löytyy. Hankaloittaahan se tietysti jokapäiväistä elämää, kun jokaista vesipisaraa pitää erikseen vahtia joutumasta väärään nurkkaan, tai kun lattiaa ei voikaan noin vain suihkutella puhtaaksi kurakamppeiden jäljiltä (meillä kun ei ole muutakaan tilaa missä kuivata märkiä ulko- ja harrastusvaatteita). Eikä sekään auta, että noin pieneen tilaan pitäisi mahtua kymmeniä eri toimintoja saunomisesta pyykinpesuun ja meikkaamiseen.

Mutta se, että huone ei ole toimiva, ei estä minua tietenkään tavoittelemasta kaunista - ja ennen kaikkea käytännöllistä - kokonaisuutta. Viimeaikoina olen takunnut juuri kylpyhuoneen kanssa eniten, viettänyt siellä aikaa lattialla istuskellen ja miettien, miten tämän kaiken saisi kuntoon. Luonnollisesti siis viimeaikaiset sisustushankinnatkin ovat liittyneet juuri kylpyhuoneeseen...


Ihana pumppupullo käsisaippualle (meillä kun ei palasaippuoita oikein osata käyttää):



Kyltti - arvatkaa minkä oven päälle. Alunperin kiinnitys oli valkoisella kapealla satiininauhalla, mutta tuo juuttinaru sopii jotenkin paremmin tyyliini. Tuon naulan tilalla voisi tosin olla jokin nätti pieni ripustuskoukku, mutta katsotaan nyt...



Tämän naulakon sain ystävältäni syntymäpäivälahjaksi:



Yleisilmettä noin muuten...

Kotimme eteinen

Pienen kotimme eteinen alkaa olla valmis. Tolkuttoman kauan siihen menikin, mutta vanhat talothan ovatkin ikuisuusprojekteja.

Eteisestä tuli (tai tulee, kunhan saan viimeiset listat kiinnitetyksi) prikulleen sellainen kuin halusinkin, jos lattiamateriaalia ei oteta huomioon. Muusta talosta en valitettavasti voi sanoa samaa - tosin eteinen on ainoa huone, jonka olen saanut suunnitella ja toteuttaa aivan itse lähes alusta alkaen. Muualla talossa näkyy vieraiden ihmisten kädenjälki, josta en ole koskaan oppinut pitämään. Kunhan minulla on aikaa ja energiaa, siihenkin asiaan tulee muutos!