Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruoka. Näytä kaikki tekstit

lauantai 19. toukokuuta 2012

Alkupalaksi maku Thaimaasta

Helppoa, hyvää - ja valmistuu kädenkäänteessä. Tämän Farang-vivahteisen ja ehdottomasti autenttiselta thairuualta maistuva "salsa" sopii alkupalaksi sellaisenaan, pienistä keksikupeista tarjottuna - tai lisukkeeksi katkaravuille tai vaalealle kalalle.





Alkupala mangosta, chilistä ja limestä

Yksi kokonainen, napakka mango pieneksi kuutioituna
Puolikas punasipuli pieneksi silputtuna
Kourallinen tuoretta korianteria silputtuna
Yksi punainen chili
Yhden limetin mehu
Kaksi ruokalusikallista makeaa chilikastiketta

Jos et halua herkusta kovin tulista, muista poistaa chilistä siemenet ennen silppuamista!

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna tekeytyä jääkaapissa puolisen tuntia. Lapioi suuhun sellaisenaan tai tarjoile hienostuneesti alkupalana itämaisella illallisella.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Ravintola Farang, Helsinki

Ravintola Farangia kehutaan pitkin internetin ihmeellistä maailmaa. Paras ystäväni rakastaa hyvää ruokaa - ehkäpä vielä paljon enemmän kuin minä - ja päädyinkin sujauttamaan hänen joululahjapakettiinsa kirjeen, jossa lupasin viedä hänet syömään Farangiin tammikuun loppupuoliskolla. Tein pöytävarauksen hyvissä ajoin, melkein kaksi kuukautta etukäteen, mikä aluksi tuntui kyllä hieman hätävarjelun liioittelulta, mutta joka loppupeleissä saattoi olla erinomainen ratkaisu. En tiedä millainen pöytävarausjärjestelmä Farangissa on käytössä, mutta pöytävarauksen aikainen ajankohta saattoi olla osasyy siihen, että saimme ravintolasta ehkä parhaan mahdollisen paikan: Kivan, hieman syrjäisen nurkkapöydän pienemmästä, tunnelmallisemmasta salista.

Tilasimme Ao Nang -maistelumenun viinisuosituksineen kahdelle. Jottei tästä postauksesta tulisi liian pitkä, tiivistän viiniarvostelun yhteen sanaan: Täydellistä.

Ao Nang -tastingmenu koostuu yhdeksästä eri ruokalajista, jotka kaikki löytävät juurensa Thai-keittiön eri vivahteista. Annokset olivat jo visuaalisestikin kokemus, mutta niin kauniita kuin ne olivatkin katsella, ne maistuivat, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, vielä paremmalta.

Ao Nang -makumatka alkaa vihersimpukoilla ja paahdetulla kookosdressingillä. Jos ei pidä kalakastikkeen mausta, tämä elämys tuskin osoittautuu valtavan mieluisaksi, mutta meidän kahden pöytäseurueessa alkupala oli ehkä koko maistelumenun upein kokemus. Allekirjoittaneen on tosin edelleen vaikea päättää, kumpi säväytti enemmän, vihersimpukat vai listan seuraava makuyhdistelmä, johon sisältyy Farangin makkaraa ja cha plu -lehteä lisukkeineen.

Alkupaloja seurasi annos, joka sisälsi suolapossua, tiikerirapuja ja banaaninkukkaa. Kaksi viimeisintä komponenttia toimivat mainiosti yhteen, mutta tässä kohdassa makumatkaa kohtasimme ensimmäisen lievähkön pettymyksen: Suolapossu maistui aivan joulukinkulta. Pettymys onneksi unohtui seuraavan ruokalajin saapuessa pöytään, sillä rapeaksi paistettu possu palmusokerikaramellilla ja vihreällä mangosalaatilla höystettynä oli juuri niin hyvää kuin internetin käyttäjät väittävät sen olevan.

Listan seuraava ruokalaji oli meille molemmille pettymys. Toki jo nimikin - Morning Glory - viittaa hieman miedompiin, aamupalalle sopivampiin makuihin, ja itseasiassa tämä tofua ja vesikrassia sisältävä keitto muistuttaakin erehdyttävästi Khao Tom -nimistä riisikeittoa, jota Thaimaassa tavataan syödä aamupalalla tai lounalla. Ei keitto sinänsä pahaa ole, mutta maut ovat mielestäni aivan liian latteat Ao Nang -maistelumenun kokonaisuutta ajatellen. Keitto sopisi huomattavasti paremmin esimerkiksi lounasajalla tarjoiltavaksi.

Seuraava ruokalaji pelasti kuitenkin tilanteen. Paistettu kampasimpukkaa vihreän curryn kera toimii. Tämä herkku nousikin selväksi kakkossuosikiksi pöytäseurueessamme. Kampasimpukoita seurasi kookoscurryssa haudutettua karitsaa. Jos pitää Etelä-Thailaisesta massaman-currysta ja lampaasta, tämä ruokalaji on ehdottomasti kokeilun arvoinen. Minun on kuitenkin todettava, että jopa oman paikkakuntani thaimaalainen ravintola tekee huomattavasti parempaa Etelä-Thaimaalaista currya. Siksi ruokalaji oli tavallaan pettymys sekin. Ystävälleni, joka inhoaa lammasta, kyseinen lammascurry ei maistunut juuri ollenkaan.

Jälkiruuat ovat haastava laji aasialaisessa keittiössä, ja itseasiassa koko jälkiruokakäsite on Thai-kulttuurissa melko vieras. Siihen nähden Farangin mestarit onnistuivat jäkiruokien kohdalla häkellyttävän hyvin: molemmista jälkiruuista löytyi eksoottisia, Kaakkois-Aasiaan vahvasti viittaavia makuja, sellaisia kuten tamarind ja litsi.

Aterian päätteeksi pädyimme tilaamaan vielä pari drinkkiä, ihan vain kokeilumielessä - ja ehkä osittain pitkittääksemme ihanaa iltaa kauniissa ympäristössä. Varmasti riittää, kun kerron, että suosikkidrinkkejäni tälläkin hetkellä ovat Lady Boi ja Bangkok Passion - jotka kumpikin löytyvät Farangin listalta.

Ensimmäisen Farang-elämyksen innoittamana päädyimme sinne uudelleen kahta kuukautta myöhemmin, nyt hieman suuremmalla kokoonpanolla. Tällä kertaa teimme pöytävarauksen edellisenä iltana - mikä olisi varmasti ollut ongelma, jos olisimme yrittäneet varata pöytä perjantai- tai lauantai-illaksi, mutta koska tarkoituksemme oli illallistaa Farangissa vain "pikaisesti" arki-iltana, varauksen myöhäinen ajankohta ei osoittautunut ongelmaksi. Pöytämme oli tällä kertaa suuremmassa salissa - siinä, jota useat arvostelijat ovat moittineet meluisaksi ja ruokalamaiseksi - mutta koska arki-iltana ravintola ei ollut lähimainkaan täynnä, jäi muiden arvosteluissa mainitsema "häiritsevä meteli" jälleen kokematta.

Nyt meillä oli selkeä kuva siitä, mitä halusimme syödä, joten tastingmenun sijaan päädyimme tilaamaan yksittäisiä ruokalajeja listalta. Pöytään tiensä löysivät vihersimpukat, pehmeäkuoriset taskuravut vihreän mangosalaatin kera, kampasimpukat ja tietenkin rapeaksi paistettu possu - ja nyt kokonaisuus toimi aivan täydellisesti. Lautaselle ei päätynyt tällä kertaa pettymyksiä tai latteita makuja, vaan juuri ne komponentit, jotka tekevät Farangin keittiöhenkilökunnasta Mestareita isolla ämmällä. Jälkiruuat skippasimme suosiolla kokonaan ja korvasimme ne tylysti Farangin loistavilla drinkeillä.

Pari sanaa vielä palvelusta ja tarjoilusta, ihan vain koska olen sieltä täältä lukenut, etteivät kaikki ole olleet aivan tyytyväisiä Farangin pavelun tasoon. Itse en kummallakaan kerralla törmännyt millään tavalla moitittavaan palveluun Farangissa. Tietenkin lauantai-iltana kello yhdeksältä henkilökunta oli kiireistä, ja tavallaan sen huomasi myös heidän otteistaan, mutta missään vaiheessa palvelua ei voinut sanoa huonoksi tai hätäiseksi - päinvastoin. Minua ja seuralaisiani ainakin palveltiin Farangissa ammattitaitoisesti ja asianmukaisesti molemmilla kerroilla, kun sinne eksyimme, ja sellaisella ystävällisyydellä, joka sai nämä hieman jännittyneetkin asiakkaat rentoutumaan ja nauttimaan tästä ainutkertaisen hienosta elämyksestä.

Farangin vahvuuksia on turha etsiä jälkiruokalistalta tai kevyistä vaihtoehdoista, sillä ne piilevät sen vahvoissa, runsaissa mauissa, joita maustavat sitruunauoho ja korianteri juuri sopivalla tavalla.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Chorizo-vodkapasta á la Sara




Chorizo-vodkapasta - 2-4 annosta
(Ohje Sara La Fountainin kirjasta Passion for Food)


2 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä raastettuna
3/4 dl vodkaa
2 rkl tomaattipyreetä
3,5 dl kermaa
250 g pastaa, keitettynä al dente
70 g chorizomakkaraa, suikaloituna
1 rkl kapriksia
3 rkl mustia oliiveja
1 rasia kirsikkatomaatteja
suolaa
pippuria
sokeria
2 rkl basilikaa, silputtuna
parmesania

Lämmitä pannulla tilkka öljyä ja lisää raastettu valkosipuli. Lisää vodka, tomaattipyree ja kerma. Anna kiehua noin kymmenen minuuttia niin, että alkoholi haihtuu. Lisää keitetty pasta, chorizomakkara, kaprikset ja mustat oliivit. Lisää lopuksi vielä kirsikkatomaatit ja anna niiden pehmetä hieman, noin 1-2 minuuttia. Mausta. Koristele annos basilikalla ja parmesanilla.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Vuohenjuustotäytteiset kanarullat, pirullinen kastike ja bataattilohkot

Vuohenjuusto ja paholaisenhillo ovat likimain lyömätön yhdistelmä. Vuohenjuusto ja kana ovat likimain lyömätön yhdistelmä. Syntyykö siis vuohenjuustosta, kanasta ja paholaisenhillosta lyömätön trio?

Kyllä.

Lisätään makujen joukkoon vielä hieman pekonia ja paahdettuja bataattilohkoja, ja tuhti ja täyttävä ruoka on valmis. Helppoa - ja hyvää.


Vuohenjuustotäytteiset broilerirullat - 2 annosta

Kaksi broilerin rintafileetä kevyesti suolattuna
100 g pehmeää vuohenjuustoa
Puolipakettia pekonia
Kaksi timjaminoksaa

Nuiji fileet ohuiksi. Silppua timjami. Murustele juusto fileiden toiseen päähän ja ripottele päälle timjami. Kääri fileet tiukasti rullalle ja kiedo rullien ympärille pekoniviipaleita niin että liha peittyy. Aseta rullat uunivuokaan ja paista noin 200 asteessa 20 minuuttia tai kunnes lihasneste on kirkasta ja liha kypsää.


Paahdetut bataattilohkot - 2 annosta

Puolikiloa bataattia kuorittuna ja lohkottuna
Hyvää oliiviöljyä
Suolaa
Puolikkaan sitruunan mehu
Kourallinen silputtua persiljaa

Levitä bataattilohkot uunipellille yhteen kerrokseen. Pirskottele päälle reilusti oliiviöljyä. Mausta kuutiot suolalla ja sitruunamehulla. Paahda kuutioita 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Silppua lopuksi joukkoon persiljaa.


Pirullinen chili-tomaattikastike - 2 annosta

Puolipurkkia (200 g) tomaattimurskaa
Puolikas paprika
Neljä chilipalkoa
1 valkosipulinkynsi
1,5 rkl sokeria
1,5 rkl muscovadosokeria
1 rkl valkoviinietikkaa
1 tl pippuria
1 tl suolaa
(0,5 dl kermaa)

Laita tomaattimurska kattilaan ja raasta joukkoon valkosipulinkynsi. Kuutioi paprika. Halkaise chilit, poista siemenet ja silppua pieneksi. Lisää paprikakuutiot ja chili tomaattimurskan joukkoon. Lisää joukkoon myös muut ainekset kermaa lukuunottamatta. Keitä kannen alla miedolla lämmöllä puolisentuntia välillä sekoittaen. Soseuta kastike sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa ja sekoita halutessasi joukkoon kermaa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Tarjoile vuohenjuustotäytteisten broilerirullien ja bataattilohkojen kanssa. Kastike sopii mainiosti myös lihapullille ja pihveille.




Minä tulin juuri ajatelleeksi, että tämä kastike toimisi varmasti pienin muutoksin mainiosti keittonakin, kun joukkoon sulattaisi paketillisen vuohenjuustoa... Omnom.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Muualta bongattujen juustoisten reseptien kaksi parasta.

Järkyttävän huono otsikko, mutta olkoot, en keksi parempaakaan.

Muhun on iskenyt lievä inspiraation puute keittiön puolella, joten olen viimepäivinä turvautunut useampaan otteeseen eri ruokablogien valmiisiin ideoihin. Hyviä ruoka- ja leivontablogeja on netti pullollaan, mutta vain muutamaa niistä jaksan seurata aktiivisesti. Pastanjauhantaa vetää mun yhden hengen taloudessa aika usein sen pisimmän korren, mutta nyt kun hakusessa oli helppo, nopea ja vähän erilainen juustoinen resepti, jota viitsii testata yksinkin, jäi Pastanjauhantaa yllättäen vaille kultamitalia.

Pippurimyllyn paistettu Brie-juusto ansaitsee silti vähintäänkin kunniamaininnan tämän juustohullun blogissa.




Kultamitali menee kuitenkin tällä kertaa muualle, nimittäin syksyn ylivoimaisesti paras resepti löytyi Kaikki äitini reseptit -nimisestä blogista. Nopea visiitti Pastanjauhajien blogiin paljastaa, että myös siellä kyseinen resepti on testattu ja hyväksi todettu - so you don't have to take just my word for it... Tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla!




Mozzarellaa ja avokadoa jogurttikastikkeessa
(Ohje on peräisin Visa Nurmen ja Antti Vahteran keittokirjasta "Likivihreät")

2 pussia buffalomozzarellaa
2 avokadoa
2 dl ruokajugurttia
1 sitruuna
2 tl sokeria
1/2 punaista chilipalkoa
1 dl basilikaa
tuoretta rosmariinia
Maldon-suolaa
mustapippuria myllystä

Kuori ja paloittele avokadot. Pyörittele palat puolikkaan sitruunan mehussa etteivät ne tummu. Revi/leikkaa mozzarella paloiksi ja asettele palat laakealle lautaselle. Sekoita jogurttiin puolikkaan sitruunan mehu ja sokeri. Levitä seos juuston päälle. Heitä pinnalle avokadokuutiot ja silputut yrtit sekä chili. Viimeistele herkku mustapippurilla ja suolalla.


Ohjeesta saa muuten aika helposti väännettyä vähähiilarisen version halutessaan. Sokerin sijasta jogurtin voi makeuttaa vaikkapa ripauksella hermesetasia.

torstai 6. lokakuuta 2011

Parhaat asiat elämässä ovat... Aika yksinkertaisia.

Rrrrrakastan syksyä! Olen sekaisin keltaisista ja punaisista ja ruskeista lehdistä ja vesisateesta ja aurinkoisista hetkistä ja pimenevistä illoista ja paksuista neuleista. Olen luultavasti ainoa ihminen maan päällä jonka mielestä ajaminen pimeässä vesisateella on mielettömän kivaa ja jota ei haittaa pätkän vertaa se että kesähelteet siirtyvät historiaan. Toiset käpertyvät sohvannurkkaan kaakaomukin kanssa ilmojen kylmetessä, mutta minulle ensimmäiset pakkasyöt ovat merkki siitä että on vihdoin aika nousta ylös sohvalta - ja painua pihalle!

Olen syksyiseen tapaani eksynyt metsään useammankin kerran viimepäivinä ja löytänyt kotiin vasta iltahämärällä, kun kengät ovat jo kastuneet läpimäriksi ja hiukset takkuuntuneet männynneulasista. Tällä viikolla olen kolunnut Simpsiön rinteitä koirien kanssa ihan urakalla - ja satuin eräs ilta löytämään sieltä elämäni ensimmäiset kanttarellit! Säilöin niitä vuorokauden verran jääkaapissa ennen kuin sain päätetyksi mitä niistä loihtisin.

Ja niinhän se on, että näin hienon raaka-aineen kanssa on ihan turha ruveta kikkailemaan. Parhaat asiat elämässä ovat vallan yksinkertaisia.



Harvinaisen konstailematon kanttarellipasta - 2 annosta
(Alkuperäinen ohje osoitteessa Maku.fi.)

500 g kantarelleja
1 sipuli hienonnettuna
1 rkl voita
1 kasvisliemikuutio
2 dl ruokakermaa
2 rkl silputtua persiljaa
Pinaattituorepastaa kaksi annosta

Pinnalle
2 rkl parmesaanijuustoa
Mustapippuria myllystä
Persiljaa


Paista puhdistetut, pilkotut sienet ja sipuli erikseen paistinpannulla voissa. Yhdistä ainekset, murustele pannulle liemikuutio ja lisää kerma. Sekoita, anna hautua hetki ja lisää persilja.

Keitä pasta al denteksi ja valuta.

Kokoa annokset lautasille. Ripottele päälle raastettua parmesania, vastarouhittua mustapippuria ja silputtua persiljaa - ja nauti syksystä!


PS. Luultavasti sienet tosiaan olivat kanttarelleja, koska olen vielä hengissä ja hyvissä voimin. Ja mihin muuten hävisivät annokseni kauniit persiljanlehdet tuosta kuvasta?

PPS. Eilen blogini täytti neljä vuotta. Okei, okei, myönnän että on ollut kausia jolloin en ole viitsinyt tänne juuri kirjoitella... Mutta silti.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Minttusuklaajäätelö




Tekaisin Pina Colada -jäätelöpuikkoja (ohje on Saran Passion for Food -kirjassa) jotka onnistuivat niin hyvin, että innostuin kokeilemaan jäätelön tekemistä kotioloissa ilman jäätelökonetta. En suoranaisesti tykkää suklaajäätelöstä, mutta koska kaapissa sattui olemaan levy maitosuklaata ja piparminttuaromia, päätin kokeilla, mitä saan aikaiseksi...

Näin se syntyy.


Minttusuklaajäätelö ilman jäätelökonetta

4+0,5 dl kuohukermaa
3 kanamunankeltuaista
1 tölkki kondensoitua maitoa
130 g suklaata
n. 2 tl piparminttuaromia

Kiehauta puoli desilitraa kermaa pienessä kattilassa. Paloittele suklaasta noin kaksikolmasosaa joukkoon ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut ja kastike tasaista.

Vaahdota kuohukerma löysäksi vaahdoksi. Vaahdota keltuaiset. Sekoita keltuaiset yhdessä kondensoidun maidon ja piparminttuaromin kanssa kuohukerman joukkoon. Kääntele joukkoon suklaakastike. Rouhi loput suklaasta karkeaksi rouheeksi ja sekoita jäätelömassaan.

Pakasta. Sekoita massaa tunnin välein kunnes se on kauttaaltaan jähmettynyt.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Aamiaisleipää

Passion for Food -kokeilut jatkuu. Tein aamupalaa kirjan mukaan. Täyttävää oli, mutta nyt on pakko todeta että sorry Sara, mun aamiaisleipäkombinaatio toimii ainakin omaan makuuni paremmin, tosin se on hyvin samantyyppinen.



Saran aamiaisleipään tuli mm. kanamuna, savukinkkua, salamia ja kahta erityyppistä juustoa. Oma aamiaisleipäversioni on tässä.


Annan aamiaisleipä


2 maalaisleipäviipaletta rapeaksi paahdettuina (paahdan leivät yleensä pannulla munan ja pekonin paistamisen jälkeen)
4 viipaletta emmental sinileimaa tai vastaavaa
4 viipaletta kermajuustoa, esim. oltermanni tai vastaava
3 rapeaksi paistettua pekoniviipaletta
3 viipaletta salamia
Kananmuna, voissa paistettuna, "sunny side up" - eli ketuainen saa jäädä löysäksi ja valuvaksi.
Aromisuolaa
Kaksi tomaattiviipaletta
Majoneesia
Dijonsinappia
Mustapippuria

Lämmitä uuni noin 200 asteeseen. Aloita leivän kasaaminen sivelemällä leipäviipaleet dijonsinapilla ja majoneesilla. Laita kaksi emmental- ja kaksi kermajuustoviipaletta toisen leipäviipaleen päälle, lado päälle salamiviipaleet, pekoni ja sitten kananmuna. Ripottele kananmunalle hyppysellinen aromisuolaa. Nosta varovaisesti päälle toinen leipäviipale, mutta älä paina ettet riko keltuaista. Lisää päällimmäiseksi loput juustoviipaleet ja lopuksi tomaattiviipaleet. Lämmitä leipää uunissa kunnes juusto on sopivasti sulanut. Leikkaa leipä lopuksi kahtia keltuaisen kohdalta ja mausta mustapippurilla.

tiistai 1. helmikuuta 2011

Chili con carne a la Sara

Ja näin postaus heti edellisen perään. Tänään siis kokkailin tuon Passion for Food -kirjan tahtiin Chili con carnea.

En ole Chili con carnen fanaattinen fani - ehkä siksi etten ole ikinä maistanut alusta asti itse tehtyä Chili con carnea, ainakaan tietääkseni. Tämä versio ruuasta saa minulta tyydyttävät, melkein kiitettävät pisteet, joskaan ei ihan täysiä. Tarkasti ohjeen mukaan tehty pata oli aavistuksen liian makea makuuni, ja juustokuminaa olisi voinut olla pikkuisen vähemmän, vaikka sen mausta yleensä pidänkin. Chipotle-Tabasco oli mainio lisä ja antoi kevyttä savunmakua ruokaan, ja mielestäni kannattaa kattaa se pöytään tarjoiluvaiheessakin.

Kokeilemisen arvoinen resepti joka tapauksessa, ainakin jos tykkää texmex-tyylisistä pataruuista. Arkiruokien paremmasta päästä!



Ja ehei, älkää edes kuvitelko että julkaisen reseptin blogissani. Käykää ostamassa kirja! Se on kuitenkin must have -teos kaikille ruuanlaitosta kiinnostuneille.

PS. Ja minähän inhoan sika-nauta-jauhelihaa! Mutta en todellakaan tässä ruuassa.

Syötävän hyvä keittokirja!

Ystäväni oli sanaut joululahjaksi Sara La Fountainin Passion for Food -kirjan. Selasin sen nopeasti kannesta kanteen hänen luona käydessäni ja kävin vielä samana päivänä ostamassa kirjan omaan keittiöönkin. Resepteissä on vahva amerikkalainen leima, mikä ei tietenkään ole yllätys - onhan kirjoittajan juuret puoleksi Atlantin toisella puolella. Ruuissa käytetään reilusti mausteita: tabascoa, limeä, kuminaa, inkivääriä, korianteria, chiliä... Ja se tietysti sopii minulle, tulisen ja luonteikkaan ruuan ystävälle. Makeiden herkkujen reseptit ovat rentoja, huolettomia ja helppoja.

Mutta aivan parasta kirjassa ovat kuvat! Upea väriläiskä joka keittiöön.









Lienee turha kertoa, mitä tässä taloudessa kokkaillaan seuraavien kuukausien ajan... Kana-chipotlequesadillat (toiseksi ylimmässä kuvassa) ovat jo päässeet kokeiluun, ja hyviä olivat, tosin itse olisin ehkä vaihtanut yksittäispakatut cheddarviipaleet joko ehtaan cheddariin tai sitten tyystin muuhun vahvan makuiseen juustoon. Sulatejuustotyyppinen cheddar ei ole oma suosikkini.

Erityismaininta täytyy antaa tomaattisalsan ohjeelle - se kruunasi aterian ja oli niin hyvää että ehkäpä ansaitsee tulla julkaistuksi myös blogissani.


Saran superhyvä salsa

1 rasia kirsikkatomaatteja pieniksi paloiksi leikattuna
Puolikas punasipuli silputtuna
Yhden limen mehu
Puoli nippua korianteria silputtuna
1 tl Garlic Tabascoa
4 rkl öljyä
2-3 rkl sokeria
Suolaa

Ohje lyhyesti: Sekoita kaikki ainekset keskenään.

torstai 18. marraskuuta 2010

Hapanimelät kasvikset

Julkaisen tämän reseptin ihan vain ystävääni varten - mutta totta kai muutkin saavat kokeilla. Hapanimelät kasvikset maistuvat oikeastaan minkä tahansa kanssa - nauta, possu, kana, kala ja katkaravut passaavat ruuan joukkoon kypsennettynä ihan sellaisenaankin. Hyvää eikä edes vaikeaa!

Hapanimelät kasvikset neljälle

Rasia kirsikkatomaatteja
Kokonainen kurkku
Kaksi paprikaa
Kokonaisia chilipalkoja kourallinen
Puolikas ananas tai vaihtoehtoisesti tölkki tai pari ananaspaloja omassa mehussaan
Kaksi pientä punasipulia
Kolme valkosipulinkynttä
7 rkl ketsuppia
1-2 rkl etikkaa
1-2 rkl sokeria
1-2 rkl kalakastiketta
2 rkl osterikastiketta
1 rkl soijakastiketta
(ananasmehua ja maissijauhoja 2 tl)


Ihan aluksi täytyy varoittaa että mausteiden määrät ovat aivan hatusta vedettyjä - en ole koskaan elämässäni mitannut kuinka paljon aineksia ruokaan menee, teen nämä kasvikset aina "mutu"-tuntumalla.

Lohko sipuli reilunkokoisiksi paloiksi ja silppua valkosipuli. Kuutioi paprika ja kurkku 2x2cm paloiksi. Paloittele ananas. Huuhtele tomaatit.

Kuumenna reilu loraus rypsiöljyä isolla pannulla tai wokissa. Kuullota sipulilohkoja öljyssä hetken, lisää sitten valkosipuli. Kun valkosipuli alkaa kuullottua, lisää kurkku, paprika ja kokonaiset chilipalot. Paista noin minuutti. Lisää ananas ja ja jatka paistamista toinenkin minuutti.

Nosta pannu hetkeksi liedeltä ja sekoita joukkoon ketsuppi. Jos haluat, voit lorauttaa joukkoon myös puolisen desiä ananasmehua. Mausta kasvikset osteri-, kala- ja soijakastikkeella, lisää joukkoon sokeria ja etikkaa hapanimelyyttä tuomaan. Kokeilemalla löytyy paras lopputulos!

Sekoita joukkoon viimeisenä kirsikkatomaatit. Anna kasvisten muhia liedellä kunnes tomaatit ovat kuumenneet. Jos käytät kastikkeessa ananasmehua, voit halutessasi suurustaa kastikkeen lopuksi. Nosta pannu liedeltä, sekoita maissijauhot tilkkaan ananasmehua ja kaada seos kasvisten joukkoon sekoittaen. Nosta pannu takaisin liedelle ja anna kiehahtaa nopeasti jotta kastike suurustuu.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Uunikuivatut kirsikkatomaatit



En kuollaksenikaan muista mistä olen aikoinani saanut idean kuivattaa tomaatteja uunissa. Ehkä jostain tv-ohjelmasta, tai kenties lehdestä, kuka tietää. Joka tapauksessa lopputulos on mainio - sopivat todella hyvin esimerkiksi salaatteihin tai tapaspöytään.


Uunissa kuivatut kirsikkatomaatit

Kirsikkatomaatteja
Timjamia
Oreganoa
Basilikaa
Valkosipulia
Oliiviöljyä
Suolaa
Mustapippuria

Halkaise kirsikkatomaatit ja levitä ne uunipellille leikkauspinta ylöspäin. Jos jaksat sotkea ja näpertää, voit poistaa siemenet tomaateista ja asetella ne vaihtoehtoisesti riittävän tiheälle ritilälle tai vastaavalle (muista kuitenkin suojata uuni asettamalla esim. foliolla vuorattu pelti ritilän alle). Ritilän päällä tomaatit kuivuvat paremmin, joskin lopputulos on mielestäni riittävän toimiva myös pelkkää peltiä käyttäen. Sekoita oliiviöljyn joukkoon murskatut valkosipulinkynnet ja yrtit. Valuta maustettu oliiviöljy tomaattilohkojen päälle ja ripottele pinnalle vielä suolaa ja pippuria. Kuivaa tomaatteja 2-3 tuntia noin 100-120 asteisessa uunissa.

keskiviikko 20. helmikuuta 2008

Salaatti sinihomejuuston ystäville

Parhaat keksinnöt syntyvät yleensä vahingossa - ihan kuten tämä salaattikin. Alunperin kokosin salaatin edellisen päivän tähteistä, mutta nykyään kaupasta tarttuu mukaan ainekset vartavasten tätä herkkua varten. Mikä parasta, tämä salaatti sopii mainiosti vähähiilihydraattiseen ruokavaliooni, ja toisaalta maistuu erinomaisesti myös miehelleni.

Salaatti sinihomejuuston ystäville

Erilaisia salaatteja valintasi mukaan. Itse laitan yleensä jäävuorisalaattia, perinteistä ruukkusalaattia ja villirucolaa.
300 g kanan fileesuikaleita
Noin 200 g säilöttyjä, valutettuja sieniä
Hieman vajaa puoli pakettia (eli noin 80 grammaa) pekonia silputtuna
100 grammaa aurajuustoa muruina
Persiljaa
Oliiveja
Tomaattia
Oliiviöljyä
Pippuria myllystä


Etsi käsiisi sopivan kokoiset lautaset ja silppua salaatit lautasille. Lorauta hieman oliiviöljyä ja ripottele murennettu aurajuusto salaatin päälle.

Paista sienet, pekoni ja kanasuikaleet pannulla. Pekonista irtoava rasva riittää hyvin paistorasvaksi, erikseen sitä ei tarvitse lisätä. Paista seosta, kunnes kanasuikaleet ovat kypsiä ja sienet saaneet hieman väriä.

Kaada sieni-pekoni-kanaseos pannulta salaatin päälle ja koristele annokset tomaattiviipaleilla ja oliiveilla. Viimeistele annokset vastarouhitulla pippurilla ja persiljalla ja tarjoile heti - salaatti nahistuu nopeasti kuuman liha-sieniseoksen alla.

Ohjeesta tulee kaksi melko reilua annosta.

torstai 15. marraskuuta 2007

Caesar-salaatti á la Hopeahiutale

Ruokavaliostamme on viimeaikoina pakollista banaania lukuunottamatta puuttuneet vihannekset ja hedelmät lähes tyystin. Syksyn kuluessa kotimaisten kasvisten hinnat ovat nousseet jälleen pilviin, ja esimerkiksi tomaattien ja kurkkujen kulutus taloudessamme on tästä johtuen laskenut huomattavasti. Eilisellä kauppareissulla päätin kuitenkin korjata tilanteen ja keräsin kärryn täyteen hedelmiä, vihanneksia ja salaatteja vailla pienintäkään aavistusta siitä, mitä niistä tekisin.

Tänään tonkiessani jääkaappia löysin anjovisfileitä, jotka lienee ostettu alunperin perinteistä janssoninkiusausta varten. Pyöritellessäni purkkia kädessäni tuli mieleeni kaikki maistamani ihanat caesar-salaatit, ja tietysti minun oli päästävä heti kokeilemaan, onnistuisinko kotioloissa loihtimaan jotain syötäväksi kelpaavaa leipäkuutioista, anjoviksesta, parmesanista ja salaatista. Salaatti valmistui nopeasti, ja oli yllättävän hyvää!

Caesar-salaatti

Erilaisia salaatteja valintasi mukaan - roomansalaatti lienee perinteisin valinta caesarsalaattiin
Vaaleaa paahtoleipää kuutioina tai valmiita krutonkeja
Oliiviöljyä
Valkosipulinkynsi
Raastettua parmesania

Kastike
1 keltuainen
1 dl öljyä
4-5 anjovisfileetä
Dijon-sinappia
Murskattu valkosipulinkynsi
Worchestershire-kastiketta
Sitruunaa
Mustapippuria


Paahda leipäkuutiot pannulla kullanruskeiksi ja ripottele päälle valkosipuliöljyä. Vatkaa öljy keltuaisen joukkoon ohuena nauhana. Mausta majoneesi hienonnetulla anjoviksella, sinapilla, valkosipulilla ja worchestershire-kastikkeella. Ohenna kastike sitruunalla.

Revi salaatti kulhoon. Sekoita leipäkuutiot, parmesan ja kastike joukkoon ja mausta mustapippurilla.

sunnuntai 4. marraskuuta 2007

Fenkolilla maustettu porkkanakeitto

Tämä keitto on oma muunnelmani Finfoodin keittokirjan porkkanakeitosta. Fenkoli sopi tähän keittoon yllättävän hyvin, vaikkei suosikkimausteisiini kuulukaan.

n. 300 g porkkanaa
1-2 perunaa
puolikas sipuli
6 dl kasvis- tai kanalientälientä
1 tl kuivattua fenkolia
öljyä
suolaa
pippuria
kermaa tai maustamatonta tuorejuustoa maun mukaan

Kuori ja paloittele porkkanat, perunat ja sipuli. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota siinä pilkotut kasvikset ja fenkoli. Lisää kasvisliemi ja hauduta keittoa kannen alla 20 minuuttia tai kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Soseuta keitto sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Lisää joukkoon tuorejuustoa tai kermaa maun mukaan. Mausta suolalla ja pippurilla.

torstai 11. lokakuuta 2007

Vuohenjuusto-kanapurilaiset

Olen vuohenjuustoaddikti. Jos haluan herkutella, ostan paketin vuohenjuustoa ja syön sen sellaisenaan. Ja kotitekoiseen kanahampurilaiseen vuohenjuusto sopii aivan mainiosti.


Vuohenjuusto-kanapurilaiset - 4 annosta

Kahdeksan maalaisleipäviipaletta tai neljä halkaistua isoa sämpylää
Neljä kanan rintafilettä (hunajamarinoitu sopii tähän aivan hyvin)
Pötkö mieluisaa vuohenjuustoa
2 isoa punasipulia ohuiksi viipaleiksi leikattuna
2 tl balsamicoa
2 tl ruokosokeria
Muutama timjaminoksa
Oliiviöljyä

Lisäksi:
Salaattia
Tomaattia
Suolakurkkuviipaleita
Majoneesia
Sweet chili -kastiketta tai paholaisenhilloa
Mustapippuria

Aloita kuullottamalla punasipulia oliiviöljyssä pienellä lämmöllä koko ajan sekoitellen kunnes sipuli on pehmeää. Varo ruskistamista. Sekoita joukkoon sokeri, balsamico ja timjami. Nosta sivuun odottamaan.

Paista sitten kananfileet, mutta varo etteivät ne kuivu liikaa. Jaa vuohenjuusto neljään osaan ja murustele se fileiden päälle. Gratinoi pihvejä grillivastuksen alla uunissa kunnes juusto on hieman sulanut.

Paahda leivät kevyesti ja kokoa hampurilaiset. Laita pohjalle salaattia, sitten punasipulihilloketta ja sen päälle juustokuorrutetut kanafileet. Viipaloi päälle vielä tomaattia ja suolakurkkua, mausta majoneesilla, chilikastikkeella ja mustapippurilla. Jos purilaiset eivät tahdo pysyä kasassa, voit halutessasi painaa cocktailtikun niiden läpi. Tarjoile salaatin ja vaikkapa ranskalaisten kera.

perjantai 5. lokakuuta 2007

"Chiang Mai"

Chiang Mai on kaupunki Pohjois-Thaimaassa. Olen käynyt siellä joitakin kertoja silloin kun vielä asuin perheeni kanssa Thaimaassa. Mieleeni noista matkoista ovat jääneet lähinnä upea vuoriso kaupungin ympärillä, erilaiset käsityöt, kulotetut pellot ja ilma, joka tuntui hätkähdyttävän raikkaalta Bangkokin pakokaasuihin ja läkähdyttävään kuumuuteen verrattuna.

Chiang Mai ei kuitenkaan ensimmäisenä tuo minun mieleeni kaupunkia ympäristöineen, vaan erään herkullisen, yksinkertaisen thairuokalajin. Oikea nimi tälle ruokalajille on Nam Prik Oon, mutta meillä sitä on jostain syystä kutsuttu aina "chiangmaiksi". Jos omistaa kunnollisen , hyvän kokoisen morttelin, ruoka on todella helppo valmistaa, ja siihen tarvittavat raaka-aineet löytyvät kohtalaisen helposti lähimarketistakin. Yleensä chiangmai tarjotaan muiden perinteisten ruokalajien ohella kypsäksi höyrytetyn tahmean riisin kanssa, mutta se menettelee myös "tavallisen" keitetyn riisin kanssa. Lisäksi tarjolle laitetaan vihreitä kasviksia, kuten kurkkua, salaatinlehtiä ja pavunvarsia.

"Chiang Mai" eli Nam Prik Oon

5-10 kuivattua kokonaista chilipalkoa riippuen siitä, kuinka tulista ruuasta haluat
Kolme tomaattia reilunkokoisina paloina
Punasipuli silputtuna
Soijakastiketta
Kalakastiketta
Jauhelihaa 400 grammaa - mielellään naudanjauhelihaa, mutta perinteinen sikanautakin käy ihan hyvin.


Liota chilipalkoja pienessä määrässä vettä, kunnes ne hieman pehmenevät. Hakkaa ne hienoksi morttelissa. Lisää joukkoon tomaatti ja punasipuli, jatka hakkaamista kunnes tomaatti on sopivasti pehmennyt. Lisää soija- ja kalakastike. Etenkin kalakastiketta kannattaa lisätä aluksi varovasti, sillä varsinkin tottumattomalle maku saattaa olla turhan eksoottinen. Ei kuitenkaan huolta - maku ei ole niin paha kuin kastikkeen haju antaa ymmärtää! Sekoita joukkoon jauheliha, painele seos tasaiseksi morttelissa.

Kuumenna pannulla tai wokissa tilkka öljyä, kaada seos pannulle. Kaada pannulle hieman vettä ruskistuksen alkuvaiheessa ja sekoittele, kunnes liha on kypsää. Lisää vettä paistovaiheessa tarpeen mukaan - älä anna ruuan kuivua liikaa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa kala- tai soijakastiketta.