keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Makuuhuone

Sillä aikaa kun pyörremyrsky myllää eteisessä, esittelen pikaisesti makuuhuoneen.

Makuuhuone ennen (tai itseasiassa tähän kuvaan on jo näköjään ehditty repiä vanhat tapetit pois) ja isäpuoli - the remonttimies - ahkerana:



Makuuhuone nyt. Kuviin on näköjään eksynyt myös talouttani terrorisoiva tuhoeläin.


Tahtoisin sanoa, että huoneesta tuli juuri sellainen kuin halusin, mutta itseasiassa siitä ei tullut lainkaan sellainen kuin halusin ja alkuperäinen visiokin katosi matkan varrella. Jotenkin se visio katosi kaikkien huoneiden kohdalla jossain vaheessa. Olohuoneen tapettivalintakin meni aivan persiilleen (siitä myöhemmin lisää). Yleensäkin maalattu seinä näyttää silmääni paljon paremmalta kuin tapetit... Onneksi keittiössä ja eteisessä sitä lumivalkoiseksi maalattua seinää riittää.

Verhoja kai tuo huone vielä kaipailee. Allekirjoittaneella on siis mustaa silkkiä tai taftia hakusessa yhteen nurkkaan ripustettavaksi.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Eteisen naulakkopulma

Suurin osa remontista on tehty, mutta itse projekti Koti on vasta aluillaan. Vaikka periaatteessa kaikki on paikallaan, koko asunto näyttää vielä jotenkin tyhjältä. Täältä puuttuu yksityiskohdat ja kodikas sekasorto, tavoittelemani tyyli - ja huumori.

Ajattelin aloittaa eteisestä. Ikean halpisnaulakko toimittaa tällä hetkellä naulakon virkaa, mutta se on jotenkin niin... Niin ikeaa. Sitäpaitsi se on epäkäytännöllisen pieni.

Mutta mitä tilalle?


Normann Copenhagenin Sticks -naulakot ovat käsittämättömällä tavalla tyylikkäät. Voisin kuvitella noita neljä-viisi riviin pitkälle valkoiselle seinälle. Luultavasti tosin löisin niihin pääni.

Dotsit ovat nyt kai IN. Ne kieltämättä ovat ihania, leikkisiäkin tavallaan. Dotsien etu on, että niitä voi halutessaan hankkia lisää, vaihtaa eri värisiin, sommitella uudelleen... Mutta ovatko Dotsit käytännöllisiä?

Dropitit ovat hauskoja (ja samalla surullisia, vähän kuin kyyneleitä). Rakastan vesisadetta - nyt saisin pisaroita sisällekin. Myös Dropit-koukkuja voi sommitella kuten haluaa, aivan kuten Dotsejakin.

Voi, mikä ihana valinnanvaikeus!

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Tästä lähdetään...

Mitä sitä turhia selittelemään. Näistä fiiliksistä lähdettiin pari viikkoa sitten:




sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Kuulumisia ja elämänmenoa

Olen rankasti laiminlyönyt tätä blogia viimeisen kuluneen vuoden ajan. Olen tästä pahoillani (mikäli se ketään liikuttaa). Minulla on tähän vuoden hiljaiseloon hyvä selityskin, mutta koska on hyvin todennäköistä, ettei se kiinnosta ketään, en jaksa vaivautua naputtelemaan kovin yksityiskohtaista selontekoa tekemisistäni.

Siispä tiivistän kuluneen vuoden yhteen lauseeseen: Luin vuoden ajan lääketieteellisen pääsykokeisiin ja pääsin opiskelemaan unelma-ammattiani.

(Tähän väliin voisin kirjoittaa pienen romaanin valvotuista öistä, henkisen väsymyksen voittamisesta, itsensä ylittämisestä, painonnoususta, piinaavasta jännityksestä, epäuskosta, masennuksesta ja lopulta myös rajattomasta riemusta - mutta olkoot. Kukin voi annettujen avainsanojen avulla hahmottaa suunnilleen, millaisesta tapahtumaketjusta on kyse.)

Hyväksymisilmoituksen saapumisen jälkeen elämässäni on alkanut tapahtua yhtä sun toista. Yksi merkittävimmistä tapahtumista lienee oman asunnon ostaminen, joskaan se ei millään mittatikulla mitattuna ole merkittävin kaikista. Tämän blogin konseptiin, vaikka se sekava onkin, ei kuitenkaan sovi yksityisasioiden setviminen, joten keskityn täällä bloggerin interaktiivisessa maailmassa lähinnä elämäni komeiden kulissien maalailuun - tai siis niiden tapetointiin. Ostamani asunto on nimittäin tällä hetkellä taitavien käsieni käsittelyssä - toisinsanoen olen repinyt sieltä seinät ja lattiat auki ja kantanut keittiön kokonaisuudessaan pihalle.

Lupaan siis pyhästi, että tiedossa on pitkästä aikaa remontointia, sisustusta ja huonekaluja koskevia blogientryja. Lisäksi luvassa paloja Oulun kaupungista, lääketieteen opinnoista ja uudenlaisesta elämästä.

Kuulemiin! Vai näkemiin? Tapaamisiin? En näköjään vieläkään tiedä, mikä on tällaisen interaktiivisen tekstin loppuun sopiva tervehdyssana. Morjens!