torstai 28. lokakuuta 2010

Helmikorvakoruja

Niin, tuota... Minun tosiaan piti tehdä vain yhdet: mustahelmiset, yksinkertaiset ja tyylikkäät, jotka sopisivat Kooky Gemsilta tilaamani kaulakorun kanssa yhteen. Ja kuinka Annan TAAS kävikään? En pystynyt lopettamaan - JAIKS! Tekniikassa on toki vielä hiomista ja materiaalitkin on halvimmasta päästä, mutta pikkuhiljaa...

Ne mustat - ja toisenlaisetkin mustat.


Näissä on oikeasti tummansivinen mattakivi, mutta eipä se tietenkään kuvassa näy. Todella tympeää kuvata koruja pimeässä ilman luonnonvaloa.


Nämä ovat tehty foliohelmistä. Tykkään turkoosinsinisestä, mutta minun punaisen tukkani kanssa väri on aika shokeeraava...


Ja toiset foliohelmistä tehdyt (luonnossa sävy ois oikeesti melkein lilaan vivahtava, tässä nämä näyttävät ruskeilta).


Ja sitten tummanharmaista helmistä tehty setti (kaulakoru on tuollainen pikatekele, mutta passaa minulle...)

tiistai 26. lokakuuta 2010

Pikku-Cillan vauvamasu



Tässä minun näiden päivien jännityksen aihe. Sydän sykkyrällä ajattelen mitä tuleman pitää. Annan rakkaasta pikkutytöstä on tulossa mamma. Laskettu aika on reilun viikon päässä. Rehellisesti sanottuna pelottaa hirveästi.

Voi, muistattehan vielä tämän pienen söpöläisen?

Hyydytetty vadelma-rahkakakku (VHH)


VHH hyydykekakkukokeilu nro kaksi - tällä kertaa ihan perinteisesti irtopohjavuoassa.

Lopputulos oli mainio - siitäkin huolimatta että hiilihydraatteja kakku sisältää niukanpuoleisesti (koko kakussa on vain vajaa 40 g hiilihydraatteja). Määrä on sopiva pienehköön irtopohjavuokaan. Oma vuokani taitaa olla halkaisijaltaan 26 cm ja kakku jäi aika matalaksi.

(Suluissa ainekset ja mitat VHH-dieetistä viisveisaaville.)

Hyydytetty vadelmakakku VHH-tapaan

Pohja:
100 g mantelijauhetta
0,5 dl vehnäleseitä
100 g voita
1 tl hermesetasia
1 tl kanelia
puoli tl kardemummaa
(Vaihtoehtoisesti 150 g hienonnettuja digestivekeksejä ja 70 g voita)

Täyte:

3 dl kuohukermaa
250 g maitorahkaa
3 ml vaniljaesanssia (tai 3 tl vaniljasokeria)
puoli desiä hermesetasia (vastaava määrä sokeria, ehkä noin 1 dl)
200 g pakastevadelmia
6 liivatelehteä
2 rkl sitruunamehua


Leikkaa irtovuoan pohjalle sopivan kokoinen pala leivinpaperista. Sulata voi kattilassa. Olen huomannut että pohjasta tulee parempi jos voin antaa aavistuksen verran ruskistua. Sekoita sulatettu voi ja muut pohjan aineet keskenään ja taputtele taikina vuoan pohjalle. Laita pohja jääkaappiin odottamaan täytteen valmistuksen ajaksi.

Kaada vadelmat pieneen kattilaan ja keitä niitä kunnes marjat soseutuvat. Nosta kattila liedeltä ja anna jäähtyä. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma löysäksi vaahdoksi, sekoita joukkoon rahka ja hermesetas (tai sokeri) sekä vaniljaesanssi (tai vaniljasokeri) yhdessä vadelmasoseen kanssa. Kiehauta sitruunamehu, purista liivatteet kuiviksi ja sekoita kuumaan sitruunamehuun. Älä keitä seosta liivatteiden lisäämisen jälkeen. Kaada hieman jäähtynyt liivateseos varovaisesti täytteen joukkoon koko ajan sekoittaen. Kaada täyte pohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään neljä tuntia tai yön yli.


Ahkera tekaisee kakun päälle kiilteen vadelmista täältä löytyvällä ohjeella. Itse en tällä kertaa jaksanut. Vadelmien kanssa sopii myös mustikat, joten jos haluaa hienostella, kakun voisi tarjota mustikkakastikkeen kanssa - mustikat vaan soseutumaan kattilaan ja sopivasti makeutusta perään jos sellaista kaipaa.

Koko kakun makrot noin suunnilleen: kaloreita 2650, hiilihydraatteja 40g, rasvaa 240g ja proteiinia 70 g.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Uunikuivatut kirsikkatomaatit



En kuollaksenikaan muista mistä olen aikoinani saanut idean kuivattaa tomaatteja uunissa. Ehkä jostain tv-ohjelmasta, tai kenties lehdestä, kuka tietää. Joka tapauksessa lopputulos on mainio - sopivat todella hyvin esimerkiksi salaatteihin tai tapaspöytään.


Uunissa kuivatut kirsikkatomaatit

Kirsikkatomaatteja
Timjamia
Oreganoa
Basilikaa
Valkosipulia
Oliiviöljyä
Suolaa
Mustapippuria

Halkaise kirsikkatomaatit ja levitä ne uunipellille leikkauspinta ylöspäin. Jos jaksat sotkea ja näpertää, voit poistaa siemenet tomaateista ja asetella ne vaihtoehtoisesti riittävän tiheälle ritilälle tai vastaavalle (muista kuitenkin suojata uuni asettamalla esim. foliolla vuorattu pelti ritilän alle). Ritilän päällä tomaatit kuivuvat paremmin, joskin lopputulos on mielestäni riittävän toimiva myös pelkkää peltiä käyttäen. Sekoita oliiviöljyn joukkoon murskatut valkosipulinkynnet ja yrtit. Valuta maustettu oliiviöljy tomaattilohkojen päälle ja ripottele pinnalle vielä suolaa ja pippuria. Kuivaa tomaatteja 2-3 tuntia noin 100-120 asteisessa uunissa.

Tilda - pikkulintu


Pienennetty versio tildalinnusta asustaa meidän pienessä lintuhäkissä.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Tilda - merihevonen




Tämä on varmaan toista vuotta vanha kuva. Mutta menkööt. En ole uudemmista ottanut kuvia, vaikka Tilda-pajallakin on viimeaikoina ollut jonkin verran sutinaa. Tosin tildafiguureiden ja -koristeiden valmistusta olen vähän joutunut rajoittamaan, meillä kun on paikat pullollaan merihevosia ja -tähtiä, sydämiä ja pikkulintuja ynnä muuta vastaavaa. Sen sijaan olen ommellut säilytyspussukoita, kirjankansia, tyynyliinoja, askarrellut kortteja ja pieniä lahjarasioita, päällystänyt vanhoja kenkälaatikoita ja niin edelleen... Voisin joku päivä koota pienen läjän noista tekeleistäni ja esitellä sen täällä blogissani - kaikki yhdellä kertaa - jos muistan. Aika iso osa tekeleistä on tosin jo muuttanut uuteen kotiin, kun olen lahjoittanut ylimääräiset ystävilleni.

(Tämän merihevosen siivet korvasin tyllisiivillä, jotka ovat mielestäni suloisemmat kuin alkuperäiset siivet.)

maanantai 18. lokakuuta 2010

Kenkiä, kenkiä, oi, ihania, lämpöisiä, pehmeitä kenkiä!

(Nyt tulee ylipitkä postaus jostain niin turhasta kuin kengistä ja vaatteista, sorry...)

Inhoan shoppailua. Oikeasti. Olen se yksi miljoonasta -nainen, jonka mielestä shoppailu on ahdistavaa ja ärsyttävää. Tänä vuonna, näin talven kynnyksellä, oli kuitenkin pakko nöyrtyä tuhlaamaan rahaa johonkin niin turhaan kuin vaatteisiin ja asusteisiin. Talvivaatevarastoni on nimittäin auttamatta vanhentunut tai jäänyt pieneksi - ja kunnon talvikenkiä en ole koskaan omistanutkaan.

Sen sijaan että olisin laahustanut liikkeestä toiseen mitään löytämättä täräytin isommanpuoleisen tilauksen Ellokselle ja Brandokselle. Muutama laatuvaatekappale henkarissa ja peruspaidat ja legginsit hyllyllä helpottavat jokapäiväistä talvivaatetuksen valintaa mielestäni täysin riittävästi. Siispä housu-pusero-takki-linjalle riitti melko vaatimatonkin investointi. En hullaannu vaatekappaleista samalla tavalla kuin muut tuntemani naiset - harvemmin minua edes huvittaa panostaa pukeutumiseen sen kummemmin, kunhan nyt yritän jotain säädyllistä löytää päälleni.

Okei, okei, villakangastakkini oli aivan liian kallis siihen nähden että tällä hoikistumisvauhdilla tarvitsen jouluun mennessä ammattiompelijan pienentämään sitä.

MUTTA KENGÄT!

Mikä kumma siinä on että niitä ei koskaan ole tarpeeksi? Voi, kunpa puhuisin edes viehättävän naisellisista korkokengistä ja saappaista, mutta en! En osaa kävellä koroilla ja supernaisellisten saappaiden idea on pilalla siinä vaiheessa kun alle joutuu pukemaan paksut, epäseksikkäät villasukat. Minä muutenkin inhoan sukkien pitämistä, aivan samantekevää jäätyykö varpaani vai ei.

Olen talvet siis räpiköinyt vanhoissa tennareissa tai nilkkureissa (joita inhoan niitäkin), kunnes jonkin aikaa sitten päätin repäistä kunnolla. Hyi olkoon, minähän inhoan UGGeja - noita kamalia, rumia, pullataikinamöhkäleiltä näyttäviä kenkiä. Vaan nytpä iskikin hetkellinen mielenhäiriö, joskin tein päätökseni UGG-käyttäjien kokemusten enkä kenkien ulkonäön perusteella. En siis edelleenkään pidä UGGeja, EMUja tai muita vastaavia esteettisesti viehättävinä kenkinä - mutta ihanat ne ovat silti!

Kuinka pehmeät, kuinka lämpimät! Voin halutessani unohtaa inhoamani sukat kokonaan! UGG Australian Classic Cardyt, nuo harmaat peikkokengät, veivät sydämeni. Niissä on mahdottoman mukava lompsia kylmälläkin säällä, eikä ne ole aivan niin rumat kuin perinteisemmät lampaanvilla-mokkanahkakengät. Jopa miehenmöhkäleeni on alkanut niille lämmetä.

Ja sitten iski mielenhäiriö II. Jos UGGin Classic Cardyt olivat näin hyvät, niin pakkohan minun oli toisetkin lampaankarvakengät hankkia! UGGien uskottavuutta syö vain kovasti se made in china -lappu yhdistettynä korkeaan hintaan, joten toisten UGGien hankkiminen tuntui vähän idioottimaiselta ajatukselta. Sitäpaitsi lompakkoni on muutenkin aivan riittävän kevyt.

Satuin Brandoksen sivuja selaillessani törmäämään ruotsalaisiin Shepherd-jalkineisiin. Ulkonäöltä niitä ei ainakaan tämä asiaan perehtymätön UGGeista erottanut - aivan yhtä rumia, puolet halvempia vain - mutta ulkonäkö olikin nyt toissijainen seikka mukavuuden ja pehmeyden rinnalla. Tutkin asiaa tarkemmin, ja koska valmistusmateriaalit osoittautuivat jotakuinkin samoiksi kuin UGGeissa ja lisäksi Brandos tarjoaa ilmaisen toimituksen ja palautuksen myymilleen kengille, tulin siihen tulokseen, että kengät ovat ainakin kokeilemisen arvoiset. Reilu satasen hintakaan ei päätä huimannut ainakaan yhtä paljoa kuin UGGien kahden ja puolensadan euron hintalappu.

Siispä kengät tilaukseen. Kiitos Brandoksen nopean toimituksen, kengät olivat suhteellisen nopeasti perillä Itellan säheltämisestä huolimatta. Ja kyllähän ne ovat aivan superihanat! Pehmeät, lämpimät ja niin rumat että ovat jo suloiset - vähän kuin eglanninbulldogit. Suosittelen lämpimästi UGGien korkeaa hintaa ja valmistusmaata boikotoiville. (Sitäpaitsi made in Macedonia kuulostaa minun korvaani piirun verran paremmalta kuin made in China - onhan Makedonia kuitenkin Euroopassa... Vai, tuota, ööh...)


Vasemmalla Shepherdit, oikealla (väärän kenkälaatikon päällä tosin) UGG Classic Cardyt:



Ystäväni tilasi samaan satsiin nämä Shepherdin talvisaappaat. Nämä ovat oikeastikin aika söpöt:



Seuraavaksi hankintalistalla ovat ehdottomasti nämä Anna Suin superihanat kengät. Mukavuudesta en tiedä, mutta kauniit nuo aivakin ovat. Vielä kun löytäisi jostakin nelisen sataa ylimääräistä...

torstai 14. lokakuuta 2010

Poistokori - vai kori poistossa...?

Tiesittekö, että ennen puoltapäivää on Seinäjoen citymarket täynnä epäkohteliaita, etuilevia, nokkaansa nyrpisteleviä ja myyjiä sättiviä mummoja? Ehdin harvoin kauppaan ennen puoltapäivää, mutta silloin kun ehdin, törmään aina samaan ilmiöön. Ihan ymmärrettävää tietysti, että kauppa tulvii vanhemman polven väkeä työaikaan - vain eläkeläisillä (ja kaltaisillani semi-opiskelijoilla/työttömillä) on aikaa käydä aamupäivällä ostoksilla. Vaan miksi vanhemman polven edustajat tuuppaavat olemaan niin epäkohteliaita? Ja nuoria kun aina syytetään epäkohteliaisuudesta - voi voi, omat kokemukseni eri sukupolvien käytöstavoista ovat aivan päinvastaiset!

Käsi ylös, te itseänne nuorena pitävät! Kuinka usein kehtaatte etuilla jonossa tai syyttää myyjää kadonneesta tikkarista joka onkin kauppakassinne pohjalla? En ole koskaan todistanut nuoren polven käyttäytyvän tällä tavalla - he yleensä tuntuvat selvittävän asiansa kohteliaampaan sävyyn (ja kyllä, olen työskennellyt myyjänä) - mutta etenkin naispuolisten ikäihmisten keskuudessa töykeys tuntuu olevan kovinkin yleistä. Onneksi joukossa on aina muutama viehättävä poikkeus, jotka jättävät turhanpäiväisen tuhahtelun ja kassaneitien parjaamisen muiden tehtäväksi. Siinäpä esimerkkiä kerrassaan.

Ennen kuin ajaudun varsinaisesta aiheestani yhtään tämän kauemmas, tässäpä teille päivän kuva:



Talomme tulvii koirien peittoja ja pyyhkeitä. Kaapit ovat täynnä, ja neljän koiran (kas, oletpa nokkela kun havaitsit asian - kyllä, koiralaumassamme on tätänykyä neljä hännänheiluttajaa) peittovarasto ei olekaan ihan vähäinen. Täytyyhän noita riepuja olla yksi satsi puhtaana odottamassa kun käytössä olevat joutavat pesuun - eihän meidän neidit suostuisi paljaalla lattialla nukkumaan! Olen jo jonkun aikaa kiukutellut itsekseni kaappitilan riittämättömyydestä, kunnes tänään satuin citymarketissa kulkemaan koriläjän ohi. Ihan itseni näköisiä säilytyskoreja - ja vielä postohintaan!

En jäänyt miettimään sen pitempään. Hinta oli niin naurettavan pieni että eipä tuossa korkealta tipahtaisi vaikka koirat söisivät koko korin jouluun mennessä. Nyt on peitot järjestyksessä, ja vieläpä sievästi esillä!

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Näpertelyä ja sisustusehostusta

Aivan lyhyesti...


Kesän aikana kylpyhuoneen seinät saivat uuden värin:




Ja alkusyksyn viilenevinä iltoina näpertelin koirille silkkisiä näyttelyhihnoja:




Vähän aikaa sitten iski ompeluhimo:



Siinä siis lyhyesti.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Minttusuklaa-juustokakku lasipurkeissa (VHH)

Selailin muutama viikko takaperin pastanjauhajien herkullista blogia ja törmäsin söpöön ideaan - juustokakkuun purkissa. Viehättävä ja hauska ajatus, joka kiehtoo erityisesti silloin kun kikkailu irtopohjavuoan kanssa ei kiinnosta. Sitäpaitsi hyydytetyt kakut ovat heikkouteni - mutta eivät ne tietenkään hyvin sokeripitoisina tähän vähähiilihydraattiseen elämäntapaan oikein sovi, ainakaan usein nautittuina. Mielessäni on jo pitkään pyörinyt ajatus "vähähiilarisen" juustokakun toteuttamisesta, mutta ideat ovat olleet vähissä, kunnes tänään törmäsin Kermaperseen VHH-ideaa toteuttavaan minttumascarpone-suklaakakkuun. Minttua ja suklaata? Mascarponepohjaisessa kakussa? Tottahan sitä piti kokeilla!

En juuri koskaan noudata muiden kirjoittamia reseptejä kirjaimellisesti. Olen kovin taipuvainen kokeilemaan vaihtoehtoja ja jotakuinkin aina muokkaan reseptin omaa makuani (ja ruokakaappini sisältöä) paremmin vastaavaksi. Tässä siis oma versioni minttusuklaa-juustokakusta...


Minttusuklaa-juustokakku lasipurkeissa neljälle (á la Lumihiutale)

Pohja:

50 g vähäsuolaista voita
40 g Maraboun 70% minttusuklaata
1 dl mantelijauhetta
1 dl kookoshiutaleita

Täyte:
3 dl kuohukermaa
250 g mascarponea
0,5 dl hienonnettua tuoretta minttua
8 ml piparminttuaromia tai 2 ml piparminttuöljyä (sopiva määrä löytyy kokeilemalla)
2 rkl makeutusjauhetta (tai maun mukaan)
puolikkaan sitruunan mehu
3 liivatelehteä

Kiille:
200 g pakastevadelmia
tarvittaessa makeutusta
1 liivatelehti

Koristeeksi mintunlehtiä

Sulata voi kattilassa miedolla lämmöllä. Paloittele suklaa joukkoon ja sekoita kunnes se on sulanut. Lisää joukkoon mantelijauhe ja kookoshiutaleet ja sekoita tasaiseksi. Jaa pohjan ainekset neljään reilunkokoiseen lasiin tai lasipurkkiin ja siirrä ne kylmään odottamaan.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kuohukerma löysäksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon mascarpone, hienonnettu minttu ja piparminttuaromi tai -öljy. Piparminttuaromin tai -öljyn sopiva määrä löytyy parhaiten kokeilemalla, joten lisää sitä vain vähän kerrallaan. Lisää makeutusta maun mukaan. Kiehauta sitruunamehu pienessä kattilassa ja nosta kattila liedeltä. Purista liivatteet kuivaksi ja liuoita ne kuumaan sitruunamehuun. Älä keitä seosta enää liivatteiden lisäämisen jälkeen! Lisää hieman jäähtynyt liivateseos koko ajan vatkaten täytteen joukkoon. Lusikoi täyte lasipurkkeihin pohjan päälle. Anna hyytyä kylmässä vähintään neljä tuntia.

Valmista kiille keittämällä vadelmia kunnes ne soseutuvat. Liota liivatteet kylmässä vedessä, purista kuiviksi ja sulata hitaasti kuuman marjasoseen joukkoon. Älä keitä seosta liivatteiden lisäämisen jälkeen! Lusikoi seos jäähtyneenä täytteen pinnalle ja anna hyytyä vielä muutama tunti.

Koristele tuoreilla mintunlehdillä.


Tämä on erinomainen jälkiruoka - minttu raikastaa suun tehokkaasti ruuan päätteeksi!