En ole aikaisemmin käynyt koiran kanssa tiineysultrassa - vaikka ultraus tapahtumana onkin tuon vanhuksen kanssa tullut jotakuinkin tutuksi. Lienee siis sanomattakin selvää, että minua jännitti hurjasti pysäköidessäni autoa eläinlääkärimme pihaan tänä aamuna. Varmaankin juuri jännityksestä johtui, että tuntui kuin kaikki olisi ollut aivan uutta, vaikka olenkin ollut samassa toimenpiteessä mukana ennenkin, eri syystä vain.
En ymmärtänyt ruudulla näkyvästä epämääräisestä kuvasta juurikaan mitään, kunnes eläinlääkäri selitti, mitä ruudulta kannatti etsiä. Pimeässä huoneessa laskeskelin "pentujenalkuja" samalla kuin rapsuttelin koiraa rauhoitellen korvan takaa. Kolme-neljä pentua löytyi. Aivan tarkasti eläinlääkäri ei osannut sanoa, mutta neljää kuitenkin veikkasi. Käymme tietysti vielä röntgenissä lähempänä laskettua aikaa varmistamassa tilanteen.
Huh! Voin huokaista helpotuksesta ainakin tässä vaiheessa. Tietysti kaikki on vielä mahdollista, mutta ainakin edellytykset sopivan kokoiselle, useamman pennun pentueelle ovat todistettavasti olemassa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti