Aloitetaanko sillä että Virkiän naisten pesäpallojoukkue voitti tänään finaalisarjan ekan pelin - aivan mahtavaa (vaikken paikalla ollutkaan)!
Jatketaan sitten onnellisen elämän salaisuudella. Mun omalääkärini (täällä Lapualla on omalääkärijärjestelmä, KVG jos mietit mitä se tarkoittaa) sanoi mulle, noin puolivuotta sitten kun kävin ensimmäistä kertaa elämässäni TK:ssa, että "kannattaa muistaa rakastaa itseään vähän enemmän kun muita". Ohje ei ole kovin raamatullinen, mutta piru vie, siinä se onnellisen elämän salaisuus on! Ajatelkaapa, mitä kaikkea te, rakkaat lukijani, olette valmiita tekemään rakkaimpienne eteen? Sitten seuraa se kinkkinen kysymys: Miksi ihminen ei olisi valmis tekemään sitä kaikkea myös itsensä eteen?
Jostain syystä tämä ohje jäi mun mieleen - ja mä olen kovasti yrittänyt sitä noudattaa. Lopputulos: Mulla on ollut elämäni parhain kesä! Olen nauttinut jokaisesta hetkestä täysillä, maistanut elämän kaikki vivahteet makeista ja herkullisista niihin kitkeriin ja happamiin... Mutta ennen kaikkea: Olen vihdoin tajunnut, että se ainoa ihminen jota mun on aivan pakko kestää elämäni loppuun asti olen MINÄ ITSE.
(Ei silti, ois kiva löytää joku jota oikeasti huvittais katsella yhtä kauan...)
Paras siis rakastaa itseään!
(Ja BTW, jottei kukaan kuvittelisi että mä olen aivan täynnä itseäni, kerron teille, että tässä maailmassa on edelleen kourallinen ihmisiä joita rakastan niin paljon että voisin koska vain vaihtaa elämäni parhaimmat muistot ja kokemukset pois heidän takiaan.)
Elämä maistuu kerrankin elämältä, eikä siltä tylsältä kaurapuurolta jota on tullut syötyä ihan liian pitkään joka aamu...
Ja tähän loppuun vielä vähän SIXX A.M:aa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti