En tunnustaudu kovaksi kahvinjuojaksi. Olen paremminkin satunnaiskäyttäjä, niin että osaan nauttia kupillisesta, mutta pärjään vallan mainiosti ilman aamukahviakin, enkä kärsi kahvittomina päivinä päänsärystä, vapinasta, väsymyksestä tai muista vieroitusoireista.
Joissakin tilanteissa kupillinen kavia on kuitenkin välttämättömyys. Yleensä näihin tilanteisiin liittyy olennaisesti myös kiireettömyys, paksu viltti, hyvä kirja tai jokin muu sellainen elementti joka viittaa siihen että minulla on hetki aikaa itselleni. En koskaan vaivaudu keittämään itselleni kahvia, mikäli minulla on kiire, koska en voisi edes kuvitella "hörppääväni kupillista" täydessä vauhdissa. Sehän olisi melkein sama asia kuin joisi vuosikertaviiniä tiskialtaan ääressä suoraan pullosta jonkun hoputtaessa selän takana. Minä pyhitän hetken kahville samalla tavalla kuin toiset pyhittävät hetken hienolle viinille - ja kahvi tekee hetkestä pyhän samalla tavalla kuin hieno viini tekee hetkestä pyhän. Minun maailmassani kahvi on siis tyylikäs, hienostunut juoma ja kahvinkeitin väline, jolla voin luoda juhlavan hetken keskelle tavallista arkea.
Huonolla viinillä voi kuitenkin pilata hyvänkin hetken. Huonoa viiniä voi juoda suoraan pullosta siinä sotkuisen tiskialtaan ääressä kovassakin kiireessä ilman suuria tunnontuskia, eikä jälkikäteen tule harmitelleeksi muuta kuin sitä että tuli ostettua niin huonoa viiniä. Sama pätee kahviin. Huonoa kahvia voi hörppiä ohimennen kiireen keskellä ja juomatta jääneen kahvin voi kaataa viemäriin, eikä jälkikäteen harmita mikään muu kuin se, että tuli nähtyä se kahvinkeittämisen vaiva - näin ainakin omalla kohdallani.
En koskaan osta tahallani huonoa viiniä, en edes silloin kun tarkoitukseni on käyttää sitä vain ruuanlaitossa. En liioin koskaan osta pahaksi toteamaani kahvia. Minun Huonot kahvit -listani on tolkuttoman pitkä ja siltä löytyvät nykyään myös suurin osa suomalaisten suosimista kahvimerkeistä, listä näet koki melko radikaalin muutoksen vuosi sitten saatuani Helsingissä asuvalta ystävältäni lahjaksi harvinaisen hienoa, vastajauhettua luomukahvia. Sen jälkeen tavalliset juhlamokat sukulaisineen ovat maistuneet lähinnä kuralta. Toki keskinkertainenkin kahvi ajaa asiansa ystävän kattaman kahvipöydän äärellä, mutta kotiin pyrin ostamaan hienostuneempia, erikoisempia kahveja, joita voin siemailla kaikessa rauhassa niinä kiireettöminä hetkinä, kun minulla on aikaa kahvikupilliselle tai kahdelle.
Täältä takapajuiselta Lapualta ei kuitenkaan saa vastapaahdettua ja -jauhettua luomukahvia, joten on tyydyttävä siihen mitä lähimarketista löytyy. Paulig on tuonut markkinoille liudan uusia, hieman eksoottisempia kahveja, joiden maistelu minulla on vielä täysin kesken. Omaa suosikkiani, Löfbergs Lilan Skånerostia, ei saa enää mistään, mutta sen sijaan jopa oman lähikauppani hyllyltä löytyy Löfbergs Lilan Mellanmörk -kahvia, joka on sekin varsin mainio kahvi pyhittämään hetken kuin hetken. Minulla on vain kovin paha tapa ostaa aina sitä samaa, jonka olen kerran hyväksi todennut... Mitäköhän muuta kahvia keskitumman paahdon ystävä uskaltaisi kokeilla?
