Parhaat asiat elämässä ovat... Aika yksinkertaisia.

Rrrrrakastan syksyä! Olen sekaisin keltaisista ja punaisista ja ruskeista lehdistä ja vesisateesta ja aurinkoisista hetkistä ja pimenevistä illoista ja paksuista neuleista. Olen luultavasti ainoa ihminen maan päällä jonka mielestä ajaminen pimeässä vesisateella on mielettömän kivaa ja jota ei haittaa pätkän vertaa se että kesähelteet siirtyvät historiaan. Toiset käpertyvät sohvannurkkaan kaakaomukin kanssa ilmojen kylmetessä, mutta minulle ensimmäiset pakkasyöt ovat merkki siitä että on vihdoin aika nousta ylös sohvalta - ja painua pihalle!

Olen syksyiseen tapaani eksynyt metsään useammankin kerran viimepäivinä ja löytänyt kotiin vasta iltahämärällä, kun kengät ovat jo kastuneet läpimäriksi ja hiukset takkuuntuneet männynneulasista. Tällä viikolla olen kolunnut Simpsiön rinteitä koirien kanssa ihan urakalla - ja satuin eräs ilta löytämään sieltä elämäni ensimmäiset kanttarellit! Säilöin niitä vuorokauden verran jääkaapissa ennen kuin sain päätetyksi mitä niistä loihtisin.

Ja niinhän se on, että näin hienon raaka-aineen kanssa on ihan turha ruveta kikkailemaan. Parhaat asiat elämässä ovat vallan yksinkertaisia.

Harvinaisen konstailematon kanttarellipasta - 2 annosta
(Alkuperäinen ohje osoitteessa Maku.fi.)

500 g kantarelleja
1 sipuli hienonnettuna
1 rkl voita
1 kasvisliemikuutio
2 dl ruokakermaa
2 rkl silputtua persiljaa
Pinaattituorepastaa kaksi annosta

Pinnalle
2 rkl parmesaanijuustoa
Mustapippuria myllystä
Persiljaa


Paista puhdistetut, pilkotut sienet ja sipuli erikseen paistinpannulla voissa. Yhdistä ainekset, murustele pannulle liemikuutio ja lisää kerma. Sekoita, anna hautua hetki ja lisää persilja.

Keitä pasta al denteksi ja valuta.

Kokoa annokset lautasille. Ripottele päälle raastettua parmesania, vastarouhittua mustapippuria ja silputtua persiljaa - ja nauti syksystä!

PS. Luultavasti sienet tosiaan olivat kanttarelleja, koska olen vielä hengissä ja hyvissä voimin. Ja mihin muuten hävisivät annokseni kauniit persiljanlehdet tuosta kuvasta?

PPS. Eilen blogini täytti neljä vuotta. Okei, okei, myönnän että on ollut kausia jolloin en ole viitsinyt tänne juuri kirjoitella... Mutta silti.