Poistokori - vai kori poistossa...?

Tiesittekö, että ennen puoltapäivää on Seinäjoen citymarket täynnä epäkohteliaita, etuilevia, nokkaansa nyrpisteleviä ja myyjiä sättiviä mummoja? Ehdin harvoin kauppaan ennen puoltapäivää, mutta silloin kun ehdin, törmään aina samaan ilmiöön. Ihan ymmärrettävää tietysti, että kauppa tulvii vanhemman polven väkeä työaikaan - vain eläkeläisillä (ja kaltaisillani semi-opiskelijoilla/työttömillä) on aikaa käydä aamupäivällä ostoksilla. Vaan miksi vanhemman polven edustajat tuuppaavat olemaan niin epäkohteliaita? Ja nuoria kun aina syytetään epäkohteliaisuudesta - voi voi, omat kokemukseni eri sukupolvien käytöstavoista ovat aivan päinvastaiset!

Käsi ylös, te itseänne nuorena pitävät! Kuinka usein kehtaatte etuilla jonossa tai syyttää myyjää kadonneesta tikkarista joka onkin kauppakassinne pohjalla? En ole koskaan todistanut nuoren polven käyttäytyvän tällä tavalla - he yleensä tuntuvat selvittävän asiansa kohteliaampaan sävyyn (ja kyllä, olen työskennellyt myyjänä) - mutta etenkin naispuolisten ikäihmisten keskuudessa töykeys tuntuu olevan kovinkin yleistä. Onneksi joukossa on aina muutama viehättävä poikkeus, jotka jättävät turhanpäiväisen tuhahtelun ja kassaneitien parjaamisen muiden tehtäväksi. Siinäpä esimerkkiä kerrassaan.

Ennen kuin ajaudun varsinaisesta aiheestani yhtään tämän kauemmas, tässäpä teille päivän kuva:



Talomme tulvii koirien peittoja ja pyyhkeitä. Kaapit ovat täynnä, ja neljän koiran (kas, oletpa nokkela kun havaitsit asian - kyllä, koiralaumassamme on tätänykyä neljä hännänheiluttajaa) peittovarasto ei olekaan ihan vähäinen. Täytyyhän noita riepuja olla yksi satsi puhtaana odottamassa kun käytössä olevat joutavat pesuun - eihän meidän neidit suostuisi paljaalla lattialla nukkumaan! Olen jo jonkun aikaa kiukutellut itsekseni kaappitilan riittämättömyydestä, kunnes tänään satuin citymarketissa kulkemaan koriläjän ohi. Ihan itseni näköisiä säilytyskoreja - ja vielä postohintaan!

En jäänyt miettimään sen pitempään. Hinta oli niin naurettavan pieni että eipä tuossa korkealta tipahtaisi vaikka koirat söisivät koko korin jouluun mennessä. Nyt on peitot järjestyksessä, ja vieläpä sievästi esillä!

Näpertelyä ja sisustusehostusta

Aivan lyhyesti...


Kesän aikana kylpyhuoneen seinät saivat uuden värin:




Ja alkusyksyn viilenevinä iltoina näpertelin koirille silkkisiä näyttelyhihnoja:




Vähän aikaa sitten iski ompeluhimo:



Siinä siis lyhyesti.

Minttusuklaa-juustokakku lasipurkeissa (VHH)

Selailin muutama viikko takaperin pastanjauhajien herkullista blogia ja törmäsin söpöön ideaan - juustokakkuun purkissa. Viehättävä ja hauska ajatus, joka kiehtoo erityisesti silloin kun kikkailu irtopohjavuoan kanssa ei kiinnosta. Sitäpaitsi hyydytetyt kakut ovat heikkouteni - mutta eivät ne tietenkään hyvin sokeripitoisina tähän vähähiilihydraattiseen elämäntapaan oikein sovi, ainakaan usein nautittuina. Mielessäni on jo pitkään pyörinyt ajatus "vähähiilarisen" juustokakun toteuttamisesta, mutta ideat ovat olleet vähissä, kunnes tänään törmäsin Kermaperseen VHH-ideaa toteuttavaan minttumascarpone-suklaakakkuun. Minttua ja suklaata? Mascarponepohjaisessa kakussa? Tottahan sitä piti kokeilla!

En juuri koskaan noudata muiden kirjoittamia reseptejä kirjaimellisesti. Olen kovin taipuvainen kokeilemaan vaihtoehtoja ja jotakuinkin aina muokkaan reseptin omaa makuani (ja ruokakaappini sisältöä) paremmin vastaavaksi. Tässä siis oma versioni minttusuklaa-juustokakusta...

Minttusuklaa-juustokakku lasipurkeissa neljälle (á la Lumihiutale)

Pohja:
50 g vähäsuolaista voita
40 g Maraboun 70% minttusuklaata
1 dl mantelijauhetta
1 dl kookoshiutaleita

Täyte:
3 dl kuohukermaa
250 g mascarponea
0,5 dl hienonnettua tuoretta minttua
8 ml piparminttuaromia tai 2 ml piparminttuöljyä (sopiva määrä löytyy kokeilemalla)
2 rkl makeutusjauhetta (tai maun mukaan)
puolikkaan sitruunan mehu
3 liivatelehteä

Kiille:
200 g pakastevadelmia
tarvittaessa makeutusta
1 liivatelehti

Koristeeksi mintunlehtiä

Sulata voi kattilassa miedolla lämmöllä. Paloittele suklaa joukkoon ja sekoita kunnes se on sulanut. Lisää joukkoon mantelijauhe ja kookoshiutaleet ja sekoita tasaiseksi. Jaa pohjan ainekset neljään reilunkokoiseen lasiin tai lasipurkkiin ja siirrä ne kylmään odottamaan.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kuohukerma löysäksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon mascarpone, hienonnettu minttu ja piparminttuaromi tai -öljy. Piparminttuaromin tai -öljyn sopiva määrä löytyy parhaiten kokeilemalla, joten lisää sitä vain vähän kerrallaan. Lisää makeutusta maun mukaan. Kiehauta sitruunamehu pienessä kattilassa ja nosta kattila liedeltä. Purista liivatteet kuivaksi ja liuoita ne kuumaan sitruunamehuun. Älä keitä seosta enää liivatteiden lisäämisen jälkeen! Lisää hieman jäähtynyt liivateseos koko ajan vatkaten täytteen joukkoon. Lusikoi täyte lasipurkkeihin pohjan päälle. Anna hyytyä kylmässä vähintään neljä tuntia.

Valmista kiille keittämällä vadelmia kunnes ne soseutuvat. Liota liivatteet kylmässä vedessä, purista kuiviksi ja sulata hitaasti kuuman marjasoseen joukkoon. Älä keitä seosta liivatteiden lisäämisen jälkeen! Lusikoi seos jäähtyneenä täytteen pinnalle ja anna hyytyä vielä muutama tunti.

Koristele tuoreilla mintunlehdillä.

Tämä on erinomainen jälkiruoka - minttu raikastaa suun tehokkaasti ruuan päätteeksi!

Suolaiset karppaajan muffinsit

Kokeilin aamulla tehdä suolaisia muffinseja alakarppityyliin. Epämääräisestä ainesten sekoittelusta syntyi yllättävän hyvä aamupalavaihtoehto - tai pikkusuolainen karppaajien kahvipöytään. Resepti siis muistiin ennen kuin unohdan sen!

Suolaiset muffinsit alakarppaajien tyyliin

Reseptistä tulee kahdeksan muffinsia.

2 kanamunaa
0,5 dl soijajauhoja
0,5 dl mantelijauhoja
1 tl leivinjauhetta
1,5 dl juustoraastetta
kinkkua, salamia, pekonia tms. pieneksi silputtuna (itse käytin tähän versioon pekonia ja salamia)
25 g voita sulatettuna
2 rkl kermaa
tarvittaessa suolaa

Vatkaa kanamunat vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kanamunien joukkoon yhdessä sulatetun voin ja kerman kanssa. Lisää taikinaan silputtu liha ja juustoraaste, sekoita varovaisesti niin että aineet tasoittuvat. Jaa taikina hyvinvoideltuihin muffinsivuokiin tai vahvoihin paperivuokiin ja paista noin 170 asteessa kunnes pinta on saanut väriä ja muffinsit läpeensä kypsiä. Muffinsit saattavat lässähtää hieman uunista otettaessa, mutta makua se ei haittaa. Tarjoile haaleina. Itse pursottelin päälle koristeeksi pieniä majoneesiruusukkeita, hyvää oli!

Honkajoki 8.8.2009

Näin hienosti meidän pieni neiti aloitti näyttelyuransa. Tai no, onhan Cillalla pari ROP-pentu -sijoitusta jo alla, mutta ei niitä lasketa, sillä pentuluokka on epävirallinen. Nämä pokaalit sen sijaan lasketaan!



Ei pidä unohtaa sitäkään, että meidän veteraaninarttu on kesän tiimellyksessä valioitunut ja oli samaisessa Honkajoen näyttelyssä PN-2, ROP-VET ja lopulta BIS-4 VET. Upea päivä siis Thelmallakin.

Niin ylpee...

Olen tosi ylpeä, nimittäin koiristani. Cilla osallistui ensimmäistä kertaa elämässään koiranäyttelyyn lauantaina Tuurissa. Thelmalle kerta oli jo kahdeksas (tosin pieneltä tuokin näyttelymäärä tuntuu, kun otetaan huomioon että Thelma täyttää pian yhdeksän). Kumpikin tyttö pärjäsi loistavasti ja ylittivät kaikki odotukset. Pieni Cilla-riiviö oli rotunsa paras pentu ja Thelma-mummo yllätti myös olemalla rotunsa paras veteraani, paras narttu, sertivoittaja ja VSP. Oi mikä ihana päivä hyytävän kylmästä säästä huolimatta!

Kesänalkua ja käsitöitä

En ole taaskaan ehtinyt päivittämään blogiani - tai oikeastaan en ole jaksanut päivittää sitä. Keväälle ja kesän alkuun pakkaantuu aina niin hirveästi tekemistä, että vaikka vapaa-aikaa jäisikin, sitä ei mielellään tuhlaa tietokoneella nysväämiseen.

Kesä sitten tuli - vaikka olisi kyllä saanut jäädä tulematta... Inhoan aurinkoa. Aurinko ja minä emme yksinkertaisesti sovi yhteen, emme sitten mitenkään. Olen varmaan vuosi sitten avautunut suunnilleen samasta aiheesta - ja luultavasti vuoden kuluttua kesän kynnyksellä avaudun aiheesta taas. Mutta kun tuo kirkas mollukka tuolla taivaankannella on vaan niin pirun ärsyttävä - etenkin, kun olen suurimman osan työpäivästäni pihalla. Ei hemmetti sitä päänsärkyä minkä mokoma valoilmiö minulle aiheuttaa!

(Tähän kohtaan sopisi hyvin sellainen nyrkkiään puiva hymiö jollainen löytyy chihuahua-keskustelupalstan hymiölistalta.)

Sitäpaitsi kevät ja kesä on kauhean säheltämisen aikaa. Poukkoillaan sinne sun tänne ja vielä vähän tuonnekin. Tekemistä riittää niin että pää hajoaa - ja ei, en todellakaan ole itse keksinyt itselleni hommia, sillä jos saisin itse päättää, pötköttelisin sohvannurkassa tuulettimen alla "kesävapaiden" ajan.

Vapaa-ajan puutteesta johtuen en ole viimeaikoina ehtinyt tekemään oikeastaan mitään sellaista, mikä edistäisi remonttia tai edes yleistä asumisviihtyvyyttä. Sen verran sain jostain revittyä joutoaikaa (ja rahaa, joka sekin on pirullisen tiukassa) että pystyin toteuttamaan pitkään suunnitelmissa olleen tilkkutäkin sohvansuojaksi. Siinä ohella hurautin myös koirien uusiin peteihin tuommoiset tyyliin sopivat pehmusteet. Eiköhän niissä kelpaa nyt köllötellä!