Jos rehellisiä ollaan, tämä odottelu ja jännittäminen alkaa käydä emännän hermoille. Koira itse on sentään rauhallinen kuin viilipytty. Lähinnä se lepäilee tyynyllään, sohvalla, milloin missäkin, ikään kuin kerätäkseen voimia tulevaa koitosta varten. Välillä se nousee jaloittelemaan ja tutkimaan, mitä kaverit mahtavat touhuta - riehumaan se ei enää itse kuitenkaan innostu, mutta kukapa tuollaisen mahan kanssa jaksaisi kauheasti peuhatakaan.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti