Olen "mammalomalla" - ainakin osittain. Tekemistä nimittäin riittää. Onneksi pystyn tekemään kaiken täältä kotoa käsin, eikä minun tarvitse jättää tuota viimeisillään olevaa narttua hetkeksikään yksin.
Eilen käytiin tytön kanssa tiineysröntgenissä. Kuvasta löytyi peräti kolme pentua, vaikka vauvavatsan koko ei mikään päätähuimaava ole ollutkaan. Toki tuo pallomaha on paisunut koko ajan, eikä se näytä enää niin pieneltä kuin aikaisemmin. Tänäaamuna vatsa tuntui itseasiassa valtavalta, mutta ehkä se johtuu vain siitä, että nyt tiedän pentujen tarkan lukumäärän.
Ensimmäinen pentu on röntgenkuvan mukaan tulossa takajalat edellä - kuten viimeksikin, kaksi vuotta sitten. Toivon tosissaan, että synnytyksestä selvittäisiin ilman eläinlääkärin apua, mutta kauhukuva synnytyskanavaan juuttuneesta jättiläispennusta, jonka takatassut pilkottavat jo ulkona, kummittelee väkisinkin mielessä. Viimeyönä näin unta, jossa tartuin pikkukäpäliin lukkopihdeillä saadakseni niistä kunnon otteen. Hyi hirvitys.
Jännittävät hetket ovat siis käsillä. Kunpa kaikki menisi hyvin!
lauantai 25. lokakuuta 2008
lauantai 18. lokakuuta 2008
H-hetki lähestyy
Tuon tulevan mamman tiineysultrassa näkyi siis kolme-neljä alkiota. Noh, laskettu aika lähestyy, ja maha ei kovin suureksi ole kasvanut, joten luultavasti siellä ei ihan niin montaa möngertäjää ole, kuin mitä ultra lupaili. Mamman masu on oikeastaan aika pieni. Muhkurainen - ja pieni.
Täytynee ensiviikolla käydä röntgenissä tarkistamassa lukumäärä, mutta kovin suuria toiveita en elättele tuon mahan koosta johtuen.
Täytynee ensiviikolla käydä röntgenissä tarkistamassa lukumäärä, mutta kovin suuria toiveita en elättele tuon mahan koosta johtuen.
Baileys-mascarponekakku
Ei pidä kuvitella, että olisin unohtanut mieheni syntymäpäivän tänä vuonna. Sen sijaan unohdin kuvata leipomukseni ja luomukseni ennen kuin päivänsankari ja juhlavieraat pääsivät niihin käsiksi. Herkkuja jäi kuitenkin jonkin verran yli, ja pääsimme nauttimaan paljon kehutun baileys-kakun ja muidenkin herkkujen rippeistä aamukahvin kanssa.
Tässä kohdassa huomasin jopa ottaa sen kuvan, ennen kuin ehdin ahneuksissani upottaa lusikkani kakkupalaan...
Tarjolla oli baileys-kakun lisäksi pestohyrriä ja kinkkupiirakaa à la Marie. Tarjolla oli myös Pirkan ohjeella leivottuja brownieseja, kotijuustoa ja mangorahkakakku, johon tekaisin pohjan gluteenittomista kekseistä.
Tässä kohdassa huomasin jopa ottaa sen kuvan, ennen kuin ehdin ahneuksissani upottaa lusikkani kakkupalaan...
Baileys-mascarponekakku (à la Hopeahiutaleita)
Pohja:
200 g digestivekeksejä hienonnettuna
n. 75 g sulatettua ja jäähdytettyä voita
Täyte:
n. 400 grammaa mascarponea
4 dl kuohukermaa
1,5 dl tomusokeria
vaniljasokeria
1,5 dl Baileys-likööriä
7 liivatelehteä
Pinnalle:
esim. kinuskikastiketta ja hasselpähkinöitä
Leikkaa irtovuoan pohjalle sopivan kokoinen pala leivinpaperista. Sekoita sulatettu voi ja keksimurut ja taputtele taikina vuoan pohjalle. Laita pohja jääkaappiin odottamaan täytteen valmistuksen ajaksi.
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi tomusokerin kanssa. Sekoita joukkoon mascarponejuusto ja mausta vaniljasokerilla. Lämmitä likööri kattilassa, purista pehmenneet liivatteet kuiviksi ja sekoita ne kuumaan likööriin - älä keitä seosta liivatteiden lisäämisen jälkeen! Lisää hieman jäähtynyt likööri-liivateseos mascarponevaahtoon ohuena nauhana, jatkuvasti sekoittaen. Kaada seos kakkupohjan päälle. Koristele pinta kinuskikastikkeella, hasselpähkinöillä tai mielesi mukaan, ja anna kakun hyytyä yön yli.
Tarjolla oli baileys-kakun lisäksi pestohyrriä ja kinkkupiirakaa à la Marie. Tarjolla oli myös Pirkan ohjeella leivottuja brownieseja, kotijuustoa ja mangorahkakakku, johon tekaisin pohjan gluteenittomista kekseistä.
keskiviikko 15. lokakuuta 2008
Kotimme eteinen
Pienen kotimme eteinen alkaa olla valmis. Tolkuttoman kauan siihen menikin, mutta vanhat talothan ovatkin ikuisuusprojekteja.
Eteisestä tuli (tai tulee, kunhan saan viimeiset listat kiinnitetyksi) prikulleen sellainen kuin halusinkin, jos lattiamateriaalia ei oteta huomioon. Muusta talosta en valitettavasti voi sanoa samaa - tosin eteinen on ainoa huone, jonka olen saanut suunnitella ja toteuttaa aivan itse lähes alusta alkaen. Muualla talossa näkyy vieraiden ihmisten kädenjälki, josta en ole koskaan oppinut pitämään. Kunhan minulla on aikaa ja energiaa, siihenkin asiaan tulee muutos!
Eteisestä tuli (tai tulee, kunhan saan viimeiset listat kiinnitetyksi) prikulleen sellainen kuin halusinkin, jos lattiamateriaalia ei oteta huomioon. Muusta talosta en valitettavasti voi sanoa samaa - tosin eteinen on ainoa huone, jonka olen saanut suunnitella ja toteuttaa aivan itse lähes alusta alkaen. Muualla talossa näkyy vieraiden ihmisten kädenjälki, josta en ole koskaan oppinut pitämään. Kunhan minulla on aikaa ja energiaa, siihenkin asiaan tulee muutos!
perjantai 26. syyskuuta 2008
Tiineysultra
En ole aikaisemmin käynyt koiran kanssa tiineysultrassa - vaikka ultraus tapahtumana onkin tuon vanhuksen kanssa tullut jotakuinkin tutuksi. Lienee siis sanomattakin selvää, että minua jännitti hurjasti pysäköidessäni autoa eläinlääkärimme pihaan tänä aamuna. Varmaankin juuri jännityksestä johtui, että tuntui kuin kaikki olisi ollut aivan uutta, vaikka olenkin ollut samassa toimenpiteessä mukana ennenkin, eri syystä vain.
En ymmärtänyt ruudulla näkyvästä epämääräisestä kuvasta juurikaan mitään, kunnes eläinlääkäri selitti, mitä ruudulta kannatti etsiä. Pimeässä huoneessa laskeskelin "pentujenalkuja" samalla kuin rapsuttelin koiraa rauhoitellen korvan takaa. Kolme-neljä pentua löytyi. Aivan tarkasti eläinlääkäri ei osannut sanoa, mutta neljää kuitenkin veikkasi. Käymme tietysti vielä röntgenissä lähempänä laskettua aikaa varmistamassa tilanteen.
Huh! Voin huokaista helpotuksesta ainakin tässä vaiheessa. Tietysti kaikki on vielä mahdollista, mutta ainakin edellytykset sopivan kokoiselle, useamman pennun pentueelle ovat todistettavasti olemassa!
En ymmärtänyt ruudulla näkyvästä epämääräisestä kuvasta juurikaan mitään, kunnes eläinlääkäri selitti, mitä ruudulta kannatti etsiä. Pimeässä huoneessa laskeskelin "pentujenalkuja" samalla kuin rapsuttelin koiraa rauhoitellen korvan takaa. Kolme-neljä pentua löytyi. Aivan tarkasti eläinlääkäri ei osannut sanoa, mutta neljää kuitenkin veikkasi. Käymme tietysti vielä röntgenissä lähempänä laskettua aikaa varmistamassa tilanteen.
Huh! Voin huokaista helpotuksesta ainakin tässä vaiheessa. Tietysti kaikki on vielä mahdollista, mutta ainakin edellytykset sopivan kokoiselle, useamman pennun pentueelle ovat todistettavasti olemassa!
keskiviikko 24. syyskuuta 2008
Odotusta
En ole ihan varma, onko odottaminen hauskaa vai inhottavaa. Mahdollisesti se on molempia, riippuen vähän mielentilasta, jäljellä olevasta ajasta ja siitä, mitä odottaa.
Meillä odotetaan pentuja ja koko sitä hulabaloota mikä pentuihin liittyy. Ensin tulevat tietysti odotusajan eri vaiheet, sitten synnytys, sitten pentujen kehityksen eri vaiheet, ja lopulta se hetki, kun pennut lähtevät uusiin koteihinsa - olettaen, että raaskin niitä myydä. Urospennuista luovun ilomielin, jos oikea koti löytyy, mutta narttupennut ovat sitten ihan toinen juttu. Mukiinmenevää tyttöä meille kovasti kaivataan - mutta koska huono tuuri tuntuu kuuluvan vakiovarusteisiini, joista en edes halutessani pääse eroon, olen henkisesti täysin valmistautunut yhden pennun pentueeseen, jossa se ainokainenkin on varustettu "väärin vehkein".
Perjantaina kiikutan tuon tulevan mamman ultrattavaksi. Kaikki merkit tuntuvat kyllä viittaavan siihen, että masussa kasvaa uuden sukupolven alku, mutta en laittaisi siitä kuitenkaan päätäni pantiksi. Siksi haluan käydä varmistamassa, että kohdussa tosiaan on elämää, ja että heinäkuun lopulla tehty visiitti Etelä-Suomeen varmasti kantaa hedelmää. Samalla eläinlääkärimme saa pienen ennakkovaroituksen siitä, mitä on mahdollisesti tuloillaan.
Edellisestä pentueesta alkaa olla niin kauan, etten enää muista, mitä kaikkea silloin tuli ihmeteltyä. Luultavasti tällä kertaa tulee ihmeteltyä aivan samoja asioita, kun kaikki normaalista poikkeava kiinnittää huomion. Jonkin aikaa sitten kyselin eläinlääkäriltä, pitäisikö pari viikkoa astutuksen jälkeen ilmenevästä rusehtavasta vuodosta huolestua. Ei kuulemma tarvitse, jos koira muuten on normaali. Oudolta tuntuu sekin, että tuo yleensä villi ja vilkas tyttö on muuttunut häkellyttävän tyyneksi ja viettää suurimman osan ajasta lepäillen ja laiskotellen. Ruokakaan ei maistu enää kunnolla, vaikka ennen kippo tyhjeni ennätysvauhtia. Lisäksi siitä on tullut erityisen hellyydenkipeä.
Minä tietysti paijaan ja paapon, onhan se sentään odottava äiti, jolla on vielä raskas urakka edessä!
Meillä odotetaan pentuja ja koko sitä hulabaloota mikä pentuihin liittyy. Ensin tulevat tietysti odotusajan eri vaiheet, sitten synnytys, sitten pentujen kehityksen eri vaiheet, ja lopulta se hetki, kun pennut lähtevät uusiin koteihinsa - olettaen, että raaskin niitä myydä. Urospennuista luovun ilomielin, jos oikea koti löytyy, mutta narttupennut ovat sitten ihan toinen juttu. Mukiinmenevää tyttöä meille kovasti kaivataan - mutta koska huono tuuri tuntuu kuuluvan vakiovarusteisiini, joista en edes halutessani pääse eroon, olen henkisesti täysin valmistautunut yhden pennun pentueeseen, jossa se ainokainenkin on varustettu "väärin vehkein".
Perjantaina kiikutan tuon tulevan mamman ultrattavaksi. Kaikki merkit tuntuvat kyllä viittaavan siihen, että masussa kasvaa uuden sukupolven alku, mutta en laittaisi siitä kuitenkaan päätäni pantiksi. Siksi haluan käydä varmistamassa, että kohdussa tosiaan on elämää, ja että heinäkuun lopulla tehty visiitti Etelä-Suomeen varmasti kantaa hedelmää. Samalla eläinlääkärimme saa pienen ennakkovaroituksen siitä, mitä on mahdollisesti tuloillaan.
Edellisestä pentueesta alkaa olla niin kauan, etten enää muista, mitä kaikkea silloin tuli ihmeteltyä. Luultavasti tällä kertaa tulee ihmeteltyä aivan samoja asioita, kun kaikki normaalista poikkeava kiinnittää huomion. Jonkin aikaa sitten kyselin eläinlääkäriltä, pitäisikö pari viikkoa astutuksen jälkeen ilmenevästä rusehtavasta vuodosta huolestua. Ei kuulemma tarvitse, jos koira muuten on normaali. Oudolta tuntuu sekin, että tuo yleensä villi ja vilkas tyttö on muuttunut häkellyttävän tyyneksi ja viettää suurimman osan ajasta lepäillen ja laiskotellen. Ruokakaan ei maistu enää kunnolla, vaikka ennen kippo tyhjeni ennätysvauhtia. Lisäksi siitä on tullut erityisen hellyydenkipeä.
Minä tietysti paijaan ja paapon, onhan se sentään odottava äiti, jolla on vielä raskas urakka edessä!
tiistai 23. syyskuuta 2008
Uusintanäytös
Mitä kirjoitinkaan 7.11.2007?
Olen jo unohtanut. Olen antanut asian vaipua menneisyyteen. Sinne se toki kuuluukin. Minun piti päästä tapahtumien yli aivan kuten kaikkien muidenkin ja siirtyä eteenpäin.
Tänään yhdentoista maissa kaikki tapahtui uudestaan. Tuntui kuin olisi katsellut kamalan murhenäytelmän uusintaa. Tällä kertaa kaikki tapahtui vaan aivan liian lähellä. Kuulen hälytysajoneuvot, kun ne ajavat vauhdilla kotini ohi. Mietin opiskelutovereitani - mitä heille kuuluu? Mietin tyhjiä luokkahuoneita. Koska uskallamme palata kouluun?
Olemmeko enää koskaan turvassa?
Olen jo unohtanut. Olen antanut asian vaipua menneisyyteen. Sinne se toki kuuluukin. Minun piti päästä tapahtumien yli aivan kuten kaikkien muidenkin ja siirtyä eteenpäin.
Tänään yhdentoista maissa kaikki tapahtui uudestaan. Tuntui kuin olisi katsellut kamalan murhenäytelmän uusintaa. Tällä kertaa kaikki tapahtui vaan aivan liian lähellä. Kuulen hälytysajoneuvot, kun ne ajavat vauhdilla kotini ohi. Mietin opiskelutovereitani - mitä heille kuuluu? Mietin tyhjiä luokkahuoneita. Koska uskallamme palata kouluun?
Olemmeko enää koskaan turvassa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
