Elokuisia mietteitä

Pihalla sataa vettä. Tuijottelen pisaroita rivarikaksioni ikkunasta. Tien toisella puolella kenottaa vanha rintamamiestalo, josta tulee mieleen entinen kotini. Olen kai outo, mutta minulla ei ole sinne lainkaan ikävä. Minulla on kaikki hyvin juuri näin - paljon paremmin kuin ennen.

Kuinka syvällisesti voi ruotia omia tunteitaan julkisesti ilman että tekee itsestään naurunalaisen? Vaikka tuskin kenelläkään on syytä nauraa minulle. Tehkääpä perässä se, mitä minä tein. Jättäkää yhtä arvokkaasti ja ryhdikkäästi taaksenne kahdeksan vuoden avioliitto - haavoittumatta, huutamatta, itkemättä, ensimmäistäkään astiaa rikkomatta. Olen ylpeä itsestäni ja tavasta jolla kävelin pihalle siitä sotkusta, mutta jollain tasolla en ymmärrä itseäni. Minulla olisi ollut täysi oikeus heittäytyä hankalaksi, mutta en tehnyt sitä. Miksi en? Minähän heittäydyn hankalaksi vähemmästäkin. Olen suorastaan vaikea ihminen!

Johtuisiko se kenties siitä, että tiesin koko ajan, että ero on se oikea vaihtoehto?

Loppuaan kohti etenevä kesä on ollut paras moneen vuoteen. Olen ollut vapaa ja onnellinen. Olen sulkenut itseni häkkiin rakastumalla väärään ihmiseen, leijunut pää pilvissä ja tipahtanut tömähtäen takaisin maanpintaan. Olen tehnyt virheitä enemmän kuin laki sallii enkä kadu niistä yhtäkään. Olen täyttänyt päiväni elämällä, ja muuttanut arkeni värikkääksi ja valoisaksi ja päättänyt olla välittämättä siniselle taivaalle kertyvistä pilvistä.

Tänään sataa kuitenkin vettä. On kovin vaikeaa olla huomioimatta pilviä silloin, kun pisarat valuvat poskille.

BTW

Muuten. Jos talvi ei ala pikkuhiljaa tulemaan, mä muutan Etelämantereelle!

Korvakoruja... Taas...

On kai ollut välillä tylsääkin kun on muutamat korvakorut tullut tässä viimeaikoina väännettyä...

Minttusuklaajäätelö

Tekaisin Pina Colada -jäätelöpuikkoja (ohje on Saran Passion for Food -kirjassa) jotka onnistuivat niin hyvin, että innostuin kokeilemaan jäätelön tekemistä kotioloissa ilman jäätelökonetta. En suoranaisesti tykkää suklaajäätelöstä, mutta koska kaapissa sattui olemaan levy maitosuklaata ja piparminttuaromia, päätin kokeilla, mitä saan aikaiseksi...

Näin se syntyy.

Minttusuklaajäätelö ilman jäätelökonetta

4+0,5 dl kuohukermaa
3 kanamunankeltuaista
1 tölkki kondensoitua maitoa
130 g suklaata
n. 2 tl piparminttuaromia

Kiehauta puoli desilitraa kermaa pienessä kattilassa. Paloittele suklaasta noin kaksikolmasosaa joukkoon ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut ja kastike tasaista.

Vaahdota kuohukerma löysäksi vaahdoksi. Vaahdota keltuaiset. Sekoita keltuaiset yhdessä kondensoidun maidon ja piparminttuaromin kanssa kuohukerman joukkoon. Kääntele joukkoon suklaakastike. Rouhi loput suklaasta karkeaksi rouheeksi ja sekoita jäätelömassaan.

Pakasta. Sekoita massaa tunnin välein kunnes se on kauttaaltaan jähmettynyt.

Aamiaisleipää

Passion for Food -kokeilut jatkuu. Tein aamupalaa kirjan mukaan. Täyttävää oli, mutta nyt on pakko todeta että sorry Sara, mun aamiaisleipäkombinaatio toimii ainakin omaan makuuni paremmin, tosin se on hyvin samantyyppinen.



Saran aamiaisleipään tuli mm. kanamuna, savukinkkua, salamia ja kahta erityyppistä juustoa. Oma aamiaisleipäversioni on tässä.

Annan aamiaisleipä


2 maalaisleipäviipaletta rapeaksi paahdettuina (paahdan leivät yleensä pannulla munan ja pekonin paistamisen jälkeen)
4 viipaletta emmental sinileimaa tai vastaavaa
4 viipaletta kermajuustoa, esim. oltermanni tai vastaava
3 rapeaksi paistettua pekoniviipaletta
3 viipaletta salamia
Kananmuna, voissa paistettuna, "sunny side up" - eli ketuainen saa jäädä löysäksi ja valuvaksi.
Aromisuolaa
Kaksi tomaattiviipaletta
Majoneesia
Dijonsinappia
Mustapippuria

Lämmitä uuni noin 200 asteeseen. Aloita leivän kasaaminen sivelemällä leipäviipaleet dijonsinapilla ja majoneesilla. Laita kaksi emmental- ja kaksi kermajuustoviipaletta toisen leipäviipaleen päälle, lado päälle salamiviipaleet, pekoni ja sitten kananmuna. Ripottele kananmunalle hyppysellinen aromisuolaa. Nosta varovaisesti päälle toinen leipäviipale, mutta älä paina ettet riko keltuaista. Lisää päällimmäiseksi loput juustoviipaleet ja lopuksi tomaattiviipaleet. Lämmitä leipää uunissa kunnes juusto on sopivasti sulanut. Leikkaa leipä lopuksi kahtia keltuaisen kohdalta ja mausta mustapippurilla.

Chili con carne a la Sara

Ja näin postaus heti edellisen perään. Tänään siis kokkailin tuon Passion for Food -kirjan tahtiin Chili con carnea.

En ole Chili con carnen fanaattinen fani - ehkä siksi etten ole ikinä maistanut alusta asti itse tehtyä Chili con carnea, ainakaan tietääkseni. Tämä versio ruuasta saa minulta tyydyttävät, melkein kiitettävät pisteet, joskaan ei ihan täysiä. Tarkasti ohjeen mukaan tehty pata oli aavistuksen liian makea makuuni, ja juustokuminaa olisi voinut olla pikkuisen vähemmän, vaikka sen mausta yleensä pidänkin. Chipotle-Tabasco oli mainio lisä ja antoi kevyttä savunmakua ruokaan, ja mielestäni kannattaa kattaa se pöytään tarjoiluvaiheessakin.

Kokeilemisen arvoinen resepti joka tapauksessa, ainakin jos tykkää texmex-tyylisistä pataruuista. Arkiruokien paremmasta päästä!



Ja ehei, älkää edes kuvitelko että julkaisen reseptin blogissani. Käykää ostamassa kirja! Se on kuitenkin must have -teos kaikille ruuanlaitosta kiinnostuneille.

PS. Ja minähän inhoan sika-nauta-jauhelihaa! Mutta en todellakaan tässä ruuassa.

Syötävän hyvä keittokirja!

Ystäväni oli sanaut joululahjaksi Sara La Fountainin Passion for Food -kirjan. Selasin sen nopeasti kannesta kanteen hänen luona käydessäni ja kävin vielä samana päivänä ostamassa kirjan omaan keittiöönkin. Resepteissä on vahva amerikkalainen leima, mikä ei tietenkään ole yllätys - onhan kirjoittajan juuret puoleksi Atlantin toisella puolella. Ruuissa käytetään reilusti mausteita: tabascoa, limeä, kuminaa, inkivääriä, korianteria, chiliä... Ja se tietysti sopii minulle, tulisen ja luonteikkaan ruuan ystävälle. Makeiden herkkujen reseptit ovat rentoja, huolettomia ja helppoja.

Mutta aivan parasta kirjassa ovat kuvat! Upea väriläiskä joka keittiöön.









Lienee turha kertoa, mitä tässä taloudessa kokkaillaan seuraavien kuukausien ajan... Kana-chipotlequesadillat (toiseksi ylimmässä kuvassa) ovat jo päässeet kokeiluun, ja hyviä olivat, tosin itse olisin ehkä vaihtanut yksittäispakatut cheddarviipaleet joko ehtaan cheddariin tai sitten tyystin muuhun vahvan makuiseen juustoon. Sulatejuustotyyppinen cheddar ei ole oma suosikkini.

Erityismaininta täytyy antaa tomaattisalsan ohjeelle - se kruunasi aterian ja oli niin hyvää että ehkäpä ansaitsee tulla julkaistuksi myös blogissani.

Saran superhyvä salsa

1 rasia kirsikkatomaatteja pieniksi paloiksi leikattuna
Puolikas punasipuli silputtuna
Yhden limen mehu
Puoli nippua korianteria silputtuna
1 tl Garlic Tabascoa
4 rkl öljyä
2-3 rkl sokeria
Suolaa

Ohje lyhyesti: Sekoita kaikki ainekset keskenään.