Omenachutney

Joulun lähestyessä innostun kehittelemään erilaisia herkkuja joulupöytään. Pidän kyllä perinteisistä jouluherkuista, mutta toisaalta haluan joulupöytääni yksilöllisyyttä ja vaihtelua. On myös hauska ajatella, että joulun kynnyksellä tekemästäni herkusta saattaa ajan myötä muodostua oman perheeni perinne, joka aikanaan siirtyy meiltä tuleville sukupolville.

Tänä jouluna joulupöytään tekee tulonsa intialaisvaikutteinen omenachutney. Se sopii erinomaisesti perinteisen joulukinkun seuraksi.

Omenachutney

4 hapanta omenaa pieninä kuutioina
2 puna- tai keltasipulia silputtuna
puolikas lime (tai sitruuna) silputtuna
2 rkl etikkaa
vajaa puoli desiä vettä
6 dl sokeria
1 tl kanelia
1 tl valkopippuria
1 tl maustepippuria
(rusinoita jos tykkää niistä)

Kaikki nakataan kattilaan ja sekoitetaan. Seosta keitetään miedolla lämmöllä ilman kantta välillä sekoitellen kunnes se sakenee. Keittämiseen kannattaa varata aikaa tuntikin. Purkita puhtaisiin lasipurkkeihin.

Caesar-salaatti á la Hopeahiutale

Ruokavaliostamme on viimeaikoina pakollista banaania lukuunottamatta puuttuneet vihannekset ja hedelmät lähes tyystin. Syksyn kuluessa kotimaisten kasvisten hinnat ovat nousseet jälleen pilviin, ja esimerkiksi tomaattien ja kurkkujen kulutus taloudessamme on tästä johtuen laskenut huomattavasti. Eilisellä kauppareissulla päätin kuitenkin korjata tilanteen ja keräsin kärryn täyteen hedelmiä, vihanneksia ja salaatteja vailla pienintäkään aavistusta siitä, mitä niistä tekisin.

Tänään tonkiessani jääkaappia löysin anjovisfileitä, jotka lienee ostettu alunperin perinteistä janssoninkiusausta varten. Pyöritellessäni purkkia kädessäni tuli mieleeni kaikki maistamani ihanat caesar-salaatit, ja tietysti minun oli päästävä heti kokeilemaan, onnistuisinko kotioloissa loihtimaan jotain syötäväksi kelpaavaa leipäkuutioista, anjoviksesta, parmesanista ja salaatista. Salaatti valmistui nopeasti, ja oli yllättävän hyvää!

Caesar-salaatti

Erilaisia salaatteja valintasi mukaan - roomansalaatti lienee perinteisin valinta caesarsalaattiin
Vaaleaa paahtoleipää kuutioina tai valmiita krutonkeja
Oliiviöljyä
Valkosipulinkynsi
Raastettua parmesania

Kastike
1 keltuainen
1 dl öljyä
4-5 anjovisfileetä
Dijon-sinappia
Murskattu valkosipulinkynsi
Worchestershire-kastiketta
Sitruunaa
Mustapippuria


Paahda leipäkuutiot pannulla kullanruskeiksi ja ripottele päälle valkosipuliöljyä. Vatkaa öljy keltuaisen joukkoon ohuena nauhana. Mausta majoneesi hienonnetulla anjoviksella, sinapilla, valkosipulilla ja worchestershire-kastikkeella. Ohenna kastike sitruunalla.

Revi salaatti kulhoon. Sekoita leipäkuutiot, parmesan ja kastike joukkoon ja mausta mustapippurilla.

7.11

Minun maailmani ei ole kovin suuri. Kuljen samoja reittejä päivästä toiseen. Katselen maisemia, jotka olen nähnyt jo monta kertaa aikaisemminkin. Käyn paikoissa, jotka ovat minulle ennestään tuttuja. Tapaan rakkaitani, ystäviäni ja tuttaviani, joiden kanssa jaan niin juhlan kuin arjenkin. Kohtaan ihmisiä, joiden kasvoja en muista jälkeenpäin, enkä ole siitä pahoillani.

Tämä on minun turvallinen maailmani. En juurikaan kurkottele sen rajojen yli. Ei minun tarvitse, enkä edes halua. Maailma näiden rajojen ulkopuolella on kylmä, suuri, pelottava ja - julma. Olen riittävän itsekäs pyrkiäkseni unohtamaan kaiken pahuuden, mitä pienelle planeetallemme mahtuu, ja tarpeeksi taitava onnistuakseni siinä. Toisinaan jokin uutinen kuitenkin hipaisee pienen maailmani rajoja niin että se saa minut kavahtamaan, ehkä järkyttymäänkin. Silloin on pakko pysähtyä hetkeksi katsomaan, millainen maailma on rajojen takana.

Ei tämä näky minua yllätä, mutta saa minut hyvin surulliseksi. Ne ilmiöt, jotka ravistelevat maailmaa kaukana minusta, ovat tulleet hälyttävän lähelle. Olemmeko muuttuneet niin välinpitämättömiksi, ettemme huomaa pahoivointia ympärillämme, vai voimmeko itse niin pahoin, ettemme jaksa reagoida?

Olemme sokeita toisten pahoivoinnille, psyykkisille vammoille ja sairauksille. Vasta järjettömät teot ja syyttömiin kohdistuvat raakuudet saavat meidät kiinnittämään huomiomme epäkohtiin. Suremme yhdessä läheisensä menettäneiden kanssa, ainakin näennäisesti, ja etsimme syitä tapahtumiin. Media mässäilee uutisella, pureksii sitä raadonlemuisella purukalustollaan kunnes löytyy tuoreempi, mehevämpi uutinen median märehdittäväksi. Tapahtunut unohdetaan. Vajoamme takaisin omaan maailmaamme ja toivomme, ettei moinen hulluus ja pahuus sattuisi osumaan omalle kohdallemme. Unohdamme pahoinvoinnin ympärillämme ja suljemme silmämme muilta. "Kukin huolehtikoon itsestään".

Pysähdyn tuijottamaan vieraita kasvoja. Niiden taakse kätkeytyy yhtä paljon erilaisia tunteita kuin omienikin. Sen vain unohtaa kovin helposti. Jokaisella vastaantulijalla on tarinansa kerrottavana. Saatan joskus ehtiä kuuntelemaan. Ehkä minun pitäisi kuunnella - juuri nyt.

Fenkolilla maustettu porkkanakeitto

Tämä keitto on oma muunnelmani Finfoodin keittokirjan porkkanakeitosta. Fenkoli sopi tähän keittoon yllättävän hyvin, vaikkei suosikkimausteisiini kuulukaan.

n. 300 g porkkanaa
1-2 perunaa
puolikas sipuli
6 dl kasvis- tai kanalientälientä
1 tl kuivattua fenkolia
öljyä
suolaa
pippuria
kermaa tai maustamatonta tuorejuustoa maun mukaan

Kuori ja paloittele porkkanat, perunat ja sipuli. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota siinä pilkotut kasvikset ja fenkoli. Lisää kasvisliemi ja hauduta keittoa kannen alla 20 minuuttia tai kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Soseuta keitto sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Lisää joukkoon tuorejuustoa tai kermaa maun mukaan. Mausta suolalla ja pippurilla.

Perjantai-ilta...

Tequilaa, suolaa ja sitruunalohkoja (hätäinen korvike limelle). Näillä mennään!

Syntymäpäiväjuhlintaa kera turkinpippurikakun yms.

Mieheni täytti tänään vuosia. Juhlapäivän kunniaksi olen ahertanut keittiössä maanantaista asti vaihtelevalla menestyksellä.

Mieheni ei juurikaan pidä turkinpippureista, mutta katala suunnitelmani oli toteuttaa siitä huolimatta Fazerin turkinpippurikakkuresepti. Se kuulosti mielenkiintoiselta ja kokeilun arvoiselta. Tosin muuntelin reseptiä tekovaiheessa paremmin makuumme sopivaksi. Tässä oma versioni Tyrkisk Peber -kakusta:

Tyrkisk Peber –friikin hyytelökakku sitruunavivahteella

Pohja
150 g Digestive-keksejä
80 g voita tai margariinia
50 g Fazer Tyrkisk Peber Crush -rouhetta

Turkinpippurihyytelö
100 g Fazer Tyrkisk Peber Crush -rouhetta
2 dl vispikermaa
1 dl tomusokeria
200 g rahkaa
5 liivatelehteä
1/2 dl vettä
Yhden sitruunan mehu

Pinta
4 liivatelehteä
3 dl appelsiini- tai mangomehua

Koristeluun 50 g Fazer Tyrkisk Peber Crush -rouhetta ja lakupaloja


Sulata rasva ja murenna keksit. Sekoita keksimurut ja Fazer Tyrkisk Peber Crush -murut (50 g) voisulan kanssa ja painele muruseos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita vaahdon joukkoon lähes kaikki loput Fazer Tyrkisk Peber Crush -rouheesta ja rahka. Lisää joukkoon sitruunamehu.
Liota turkinpippurihyytelöön tulevat liivatelehdet runsaassa kylmässä vedessä noin 5 minuuttia ja purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois. Sulata liivatelehdet kiehuvaan veteen. Sekoita liivateseos kevyesti käännellen Fazer Tyrkisk Peber Crush vaahtoon ja kaada seos keksipohjan päälle.
Anna kakun hyytyä jääkaapissa 2-3 tuntia, tai kunnes seos on hyytynyt.

Kuumenna appelsiinimehu. Purista lopuista liivatelehdistä vesi pois ja sulata liivatelehdet kuumaan mehuun. Valuta liivateseos hyytyneen Turkinpippurihyytelön päälle. Hyydytä kakku jääkaapissa pari tuntia.

Koristele kakun reunat Fazer Tyrkisk Peber Crush-muruilla ja nostele tryffelit kakun päälle. Tämänpäiväisestä kakusta jätin koristeet pois, sillä unohdin ostaa tryffelit...

---

Turkinpippurikakun seuraksi tein perinteisemmän omenahilloa ja kermaa sisältävän täytekakun. Tämän kakun koristelin yksinkertaisesti rouhitulla suklaalla. Sen parempaan en olemattomilla koristelutaidoillani ja -välineilläni tällä kertaa pystynyt.



Lisäksi tarjolla oli tonnikalahyrriä ja kinkku-aura-ananaspiirakkaa. Hyrriin sain idean Marien kinkku-fetahyrristä. Pizzapohjataikinan tein tosin oman reseptini mukaan: 1 dl vettä, 15 g hiivaa, 1/4 tl suolaa 2 rkl öljyä ja 2,5 dl vehnäjauhoja. Taikinan ainesosat saa tosin tuplata isompaa satsia varten, tuosta määrästä tuli ehkä 12 melko pientä hyrrää. Hyrrät täytin tomaattipyreellä, chilitonnikalalla ja juustoraasteella.

Piirakan tein yhdistelemällä useampia reseptejä. Tällä ohjeella piirakka lopulta valmistui:

Kinkku-aura-ananaspiirakka

Pohja:
100 g margariinia
4 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 1/2 maitoa
15 grammaa hiivaa

Täyte:
200 grammaa kinkkusuikaleita
125 grammaa aurajuustomurua
1 tlk ananaspaloja
2 kanamunaa
2 dl ruokakermaa
1-2 dl juustoraastetta
Jauhettua paprikaa


Kuivat aineet sekoitetaan murumaiseksi seokseksi. Seokseen lisätään kädenlämpöinen maito johon hiiva on liotettu, ja taikina alustetaan tasaiseksi. Taikinaa kohotetaan noin vartti lämpimässä, jonka jälkeen se kaulitaan levyksi ja nostetaan voideltuun piirakkavuokaan (halkaisija noin 28 cm). Täytteen ainekset sekoitetaan keskenään ja kaadetaan pohjan päälle. Piirakkaa paistetaan 200 asteessa noin 25-30 minuuttia.

Huoli

Syksyinen viikonloppu taipuu kohti loppuaan. Mieheni lähti taas kerran työmatkalle, tällä kertaa Itä-Suomeen. Suljen verhot visusti, etten näkisi pimeää, sateista sunnuntai-iltaa, joka juuri nyt tuntuu niin kovin pelottavalta. Yritän epätoivoisesti unohtaa, että mieheni on yksin jossain tuolla pimeässä, edessään yli neljänsadan kilometrin matka. Huoli saa käteni tärisemään ja pelko ajatukseni sumenemaan.

Rakastaminen ei aina ole kaunista. Juuri nyt se on lähes sietämätöntä. Voi kun sydämessäni olisi on/off-kytkin, jota kääntämällä saisin kaikki nämä tunteet katoamaan!